Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.....

Tänään vuorossa olisi Rontin kuulumisia. Rontti on nyt seitsemän kuukauden ikäinen, mutta virallisestihan se kääntyi jo yksivuotiaaksi vuoden vaihteessa.  Joulukuun alussa oli taas aika rokotuttaa hevoset ja myös Rontti sai ensimmäisen rokotteen. Rontti ei edes koko neulaa huomannut kiireeltään hosua emän perään, sillä sitä oli juuri alettu samalla viikolla pitämään myös päivät erillään Roosasta. Tässä vaiheessa Rontti pääsi vielä maitobaarille aamuin illoin, ja kyseessä oli joulukuun ensimmäinen kokonainen viikko eli 49. Rontti sai rokotuksesta seuraavana päivänä ensimmäisen matolääkkeensä. Vähän myöhässä suosituksista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Joululoman aikana vähennettiin Rontin maitobaarilla vierailua kahdesta kerrasta yhteen kertaan ja vuoden viimeisellä viikolla Rontti oli jo täysin vieroitettu emästään. Samalla viikolla välipäivinä Rontti tultiin tunnistamaan. Tunnistus sujui hyvin ja nopeasti. Rontti seisoi käytävällä naruissa nät...

Roosan muutto Ypäjälle sujui hyvin. Tarhasta lyötyi heti muutama heinänkorsi syötäväksi ja juominen juomakupista sujuu. Heti sunnuntaina kävin Roosan kanssa kävelemässä, ettei pitkä matka jäykistä. Tietenkin se vähän katseli paikkoja ja oli varuillaan, mutta muuten käyttäytyi hyvin. Maanantaina sain luokkakaveristani kaverin maastoon näyttämään meille maastoja ja Roosa meni niin kuin kotona toisen hevosen perässä. Tiistaina käytiin tunnin lenkki ja taas vähän kyttäili paikkoja, muttei isompaa säikkynyt. Keskiviikkona oli todella kova tuuli, mutta päätin silti lähteä ratsastamaan, Roosa sitten näki pellolla mahdollisesti peuroja ja oli todella jännittynyt ja pörisi peloissaan. Se lenkki jäi sitten hyvin lyhyeen. Ja ensimmäisellä viikolla liikutukset tapahtui kaikki pimeän aikaan. Totesinkin etten kaikilla hevosilla uskaltaisi vieraassa paikassa lähteä pimiään maastoilemaan.  Torstaista sunnuntaihin olinkin kotona ja lauantaina Roosa oli päässyt kävelemään talutettuna piene...

Enää vajaa kaksi tuntia vuoden vaihtumiseen. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon iloa ja naurua, mutta myös surua ja kyyneliä. Vaikka joka päivä ei olla ruusuilla tanssittukaan, on mieleen jäänyt silti huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja muistoja vuodesta 2016.  Alkuvuodesta treenasin ahkerasti Urhon kanssa ja olen vieläkin todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta! Menin ja lopetin lukion hakien Ypäjän Hevosopistolle opiskelemaan. Kesä meni rennoissa merkeissä ja Roosa varsoi ihanan orivarsan heti kesäloman alussa. Sulevi muutti myös kesälomalla ylläpitopaikkaan, missä pieni poniherraseni elelee hyvin onnellisesti. Roosan kanssa kerkesimme syksyllä käymään yhdessä valmennuksessa ja Sonja liikutteli Roosaa hetken aikaa aktiivisemmin asuessani Ypäjällä. Kerittiin käymään Roosan kanssa parissa pikkukoulukisoissa pyörähtämässä syksyllä. Loppusyksy olikin Roosan liikutuksien suhteen aika maastoilupainotteista. Ensi vuoden puolella meitä onkin vastassa uudet haaste...

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!

Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää kaikille! Blogissa ei tänäkään vuonna nähdä joulukalenteria, sillä mulla ei yksinkertaisesti aika, ideat ja kiinnostus riittäneet sellaisen väsäämiseen.  Mun piti tulla kirjoittamaan teille kuulumisia jo alkuviikosta, mutta olen säästellyt läppärin akkua, kun menin ja unohdin laturin kotiin. :/ Nyt päätin kuitenkin tulla muutaman sanan blogiin kirjoittamaan, ennenkö tauko kasvaa niin pitkäksi, etten bloggeria tunnu osaavan enää avata ollenkaan.  Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa! Perjantaina kun pääsin kotiin, lähdettiin melkein heti meidän kylän pikkujouluihin, joissa saikin mahan täyteen jouluruokaa. J haki mut pikkujouluista ehkä noin yhdeksän aikoihin tai vähän jälkeen ja mentiin kotia tekemään iltatallia. Illalla huomasin Rontin ontuvan, mutta etujaloissa, joita/jota ontui ei tuntunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Veikkasin sitten, että on revayttänyt itsensä joko karsinassa tai laitumella riehuessaan tai hyppiessään....

Törmäsin netissä tällaiseen kivaan haasteeseen ja ajattelin piristää sillä blogiani normaalien kuulumispostauksien jälkeen. Helmikuu 2015 3 asiaa, joista pidän...  Omat hevoset, vaikka täällä saan olla päivittäin hevosten kanssa tekemisissä, ovat ne omat kauraturvat vain rakkautta ja niiden kanssa haluaa heti puuhastelemaan kun kotia pääsee. Oman kullan kainaloon käpertyminen pimeänä ja kylmänä iltana elokuvaa katsomaan. Päiväunien ottamisesta päivänä jolloin ei ole muuta tekemistä 3 asiaa, joista en pidä... Tämä joka syksyinen loska. Pimeys, voisiko jo sataa lunta vähän valaisemaan? Räntäsade, joka varmasti kastelee ja saa jäätymään luita ja ytimiä myöden. 3 asiaa, joita tein viikonloppuna... Tein Roosan kanssa tämän syksyn ensimmäisen maastolenkin pimeän aikaan otsalampun heikossa valaistuksessa. Haettiin poikaystäväni kanssa pitsat ja pidettiin elokuvailta kerä popcornin. Klipattiin Roosa äidin kanssa ja leikattiin sen harja lyhyeksi, e...

Voi voi minun pieni vuonohevoseni! Toisella on energiaa ja innostusta niin kuin pienessä kylässä ja nyt puhutaan Roosasta. Sonja ei ollut ratsastanut Roosalla koko viikolla, ollessaan ensin paikoistaan kipeänä hevosen kanssa mentyään kumoon tunnilla ja sen jälkeen huonot pohjat keleistä johtuen estivät ratsastuksen. Perjantaina en itsekkään kerinnyt ratsastamaan, kun käytin illalla aikani pesten Roosan ja Pixin pyllyt. Voitte vain kuvitella miltä ne näyttivät kun nämä syövät laitumella ulkoillessaan vain laidunheinää vaikka kuivaheinäpaali olisi tarjolla. Ja sitten poikaystäväni oli meillä, jolloin en luonnollisestikkaan halunnut olla tallilla ihan yöhön asti. Lopulta kerkesin tallista sisälle puolikymmenen aikoihin... Lauantaina kerkesimme äidin kanssa tallille vasta reippaasti iltapäivän puollella. Suunnitelmissä meillä oli klipata Roosalle vauhtiraidat. Klipattiin Roosa sen takia, koska uskottiin sen hikoilevan tallissa kuumuuden takia. Ja onneksi hikoilu myös johtui...

Mistä tietää että on marraskuu? Sen tietää siitä, että blogeissa ei ole uusia kuvia, ei ainakaan valoisia kuvia ja bloggaajat valittavat kun aina on pimeää ja kameran kapasiteetti ei riitä ottamaan hyviä kuvia. Sama ongelma on myös täällä. Mun piti käydä ottamassa meidän hevosista kivoja kuvia, nyt kun maassa olisi ollut vielä pieni valaiseva lumikerros. Miten siinä joka päivä kävikin niin, että siinä vaiheessa kun kuvia olisi kerinnyt ottamaan tai niiden ottamisen muisti, alkoi hämärtämään? No ehkä ensi viikonloppuna, tai katsotaan millaista keliä silloin on.. Ja nyt mennään siis puhelinkuvilla Rontista ja lokakuun lopussa Jaran koulukisoissa Sanin nappaamilla kuvilla verryttelystä.  Olin siis neljä päivää kotona, talliviikon jälkeisillä vapailla. Kävin Roosan kanssa maastossa torstaina ja perjantaina. Tiet olivat pakkasten johdosta niin kovia, että pysyttelimme vain käynnissä. Roosa kuitenkin käveli niin reippaasti, että oli lenkin jälkeen ihan hikinen molemmilla ker...

Rontti on nyt päässyt viettämään ison pojan elämää olemalla ensimmäisen yön omassa karsinassaan - tai no Remin vanhahan se on. Rontti pääsi tai jos Rontilta kysyttäisiin joutui aloittamaan vieroituksen suunniteltua aikaisemmin Roosan hikoillessa karsinassa yöisin. Ajateltiin siis, että Rontti pitää Roosan karsinassa niin aktiivisena, että hikoilee sen takia. No ensimmäisen erillään vietetyn yön jälkeen Roosa oli aamulla hikinen. o tallissa vain kuuma pienelle ponille, joka on marraskuun alkuun asti viettänyt päivät ja yöt pihalla vai stressaako se muutoksia? Jos stressaisi, miksi hikoilee vain tallissa? Samasta syystä ei epäillä sitäkään, että olisi kipeä. Oirehtisihan se pihalla ollessaankin jos olisi kipeä.  Tulin Ypäjältä talliviikon jälkeisille lomille keskiviikkona, mutta koska koulu luppui niin myöhään ja matkaan meni aikaa en kerinnyt enää keskiviikkona ratsastamaan. Tänään sitten ratsastin Roosalla ja se olikin ponille ensimmäinen kerta tällä viikolla. Käytiin...

Aina sydämissämme <3 On niin haikeaa ajatella, että kun pääsen talliviikon jälkeiselle lomalle ei kotona enää olekkaan Remiä. Siinä vaiheessa kun näkee tyhjän karsinan ja ohuen pölykerroksen satulan päällä voi vielä vierähtää kyynel silmäkulmasta. En vain jotenkin käsitä sitä vielä kunnolla, ettei Remiä enää ole. Nyt Remi kuitenkin on täysin kivuton laukatessaan viheämmillä niityillä. <3 Ja lopetettiin siis parantumattomien ja yllätäen pahentuneiden jalkavaivojen takija.  Lokakuun aikana kävin Roosalla yksissä harjoituskisoissa ja yksissä 1-tason koulukisoissa. Harjoituskoulukisoissa kiltillä arvostelulla saatiin B:n ohjelmasta 60%, mutta 1-tason koulukisoissa saatiin vain 55% B:n ohjelmasta. Ei ollut ihan meidän päivä ja kaikista B:n ohjelmista kyseinen ohjelma oli meille mahdollisesti hankalin. Vielä verryttelyssä Roosa oli todella hyvän tuntuinen ja teki hienot keskiravit ja -laukat joista ei ollut tietoakaan enää radalla.  Syyslomalla Roosa o...

''Eivät katoa he, jotka sydämissämme elävät. Halki varjojen, unien, vuosien he hiljaa säilyvät meissä''

Viikko sitten käytiin Roosan kanssa pyörähtämässä oman seuran ensimmäisissä harjoituskoulukilpailuissa. Sonja ratsasti Roosalla harrasteluokan kouluohjelma 2016. He sijoituivat siistillä radalla luokassa toisiksi. Kun Sonja oli ratsastanut vietiin Roosa hetkeksi kuljetuskopille syömään heinäverkosta ja laitettiin loimi päälle ja otettiin suitset pois. Vähän enne harrasteluokan palkintojen jakoa laitettiin suitset takaisin päähän ja lähdettiin kentälle päin odottelemaan palkintojen jakoa. Viimeisen ratsukon suorituksen jälkeen Sonja nousi satulaan ja meni hakemaan palkintonsa kentältä. Itse jatkoin siitä sitten Roosan kanssa suoraa verryttelyyn. Pientä väsymystä oli jo havaittavissa, mitä ei auttanut todella pehmeä kenttä. Roosa väläytteli hienoja pätkiä verryttelyssä.  Rata meni ihan tasaisesti, mitä nyt temponlisäykset jäi vaisuiksi ja rikottiin kulmissa raville, joissa olisi pitänyt laukata. Tuomari ei kuitenkaan rokottanut laukkaohjelman raville siirtymisissä, ...