Siirry pääsisältöön

Kauraturpien kuulumiset



Mistä tietää että on marraskuu? Sen tietää siitä, että blogeissa ei ole uusia kuvia, ei ainakaan valoisia kuvia ja bloggaajat valittavat kun aina on pimeää ja kameran kapasiteetti ei riitä ottamaan hyviä kuvia. Sama ongelma on myös täällä. Mun piti käydä ottamassa meidän hevosista kivoja kuvia, nyt kun maassa olisi ollut vielä pieni valaiseva lumikerros. Miten siinä joka päivä kävikin niin, että siinä vaiheessa kun kuvia olisi kerinnyt ottamaan tai niiden ottamisen muisti, alkoi hämärtämään? No ehkä ensi viikonloppuna, tai katsotaan millaista keliä silloin on.. Ja nyt mennään siis puhelinkuvilla Rontista ja lokakuun lopussa Jaran koulukisoissa Sanin nappaamilla kuvilla verryttelystä. 

Olin siis neljä päivää kotona, talliviikon jälkeisillä vapailla. Kävin Roosan kanssa maastossa torstaina ja perjantaina. Tiet olivat pakkasten johdosta niin kovia, että pysyttelimme vain käynnissä. Roosa kuitenkin käveli niin reippaasti, että oli lenkin jälkeen ihan hikinen molemmilla kerroilla. Torstaina mentiin vain 4-5 km lenkki, mutta perjantaina jäädytin varpaani syväjäähän ja mentiin n. 12 km lenkki. Molempina päivinä oli niin hieno talvinen ilma kun auringon paistaessa puiden välistä. 



Torstaina ratsastin taivuttelujumpat kentällä ja Roosaahan olisi vallan kauheasti kiinnostanut kaikki mitä kentän ulkopuolella tapahtui. Onneksi kuitenkin saatiin hyviä pätkiäkin, joskin vähän lyhkäisiä sellaisia, mutta kuitenkin! 

Rontti on taas keksinyt, että hänhän tulee aidoista siinä vaiheessa kun näkee Roosan palaavan lenkiltä ja laukkaa maitobaarille. Aita langat vain napsahtelet poikkia ja hetken päästä kuuluu myös Pixin pienien kavioiden kopina. Pixi pääsi myös hommiin torstaina tai perjantaina kun Milja ja Melissa ratsastivat sillä. Milja halusi ravata monta pätkää. 

Nyt olen kuitenkin taas Ypäjällä viikon koulussa ja lähden tästä ihan pian palaveriin Koulutuksen arkea- päivän kulusta joka sitten alkaa heti sen jälkeen. Menen siis mukan tutorin -roolissa. 

Kuva: Sani
Kuva: Sani

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?'' Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin. Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa. Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea... Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan. No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsino...

Ukkostaa

Moi! Huh hu kun on kuuma, tänään ja eilen nimittäin! Yöllä ukkosti ja meillä yks pajun haara kaatui samoin yks pienempi koivu kaatui. Tällä hetkelläkin taivas on aika synkän näköinen ja kauempaa kuuluu vaimeaa jyrinää. Remillä olikin eilen vapari ja mahdollisesti sillä on tänäänkin vapaata. Eilen mun piti mennä kuvaamaan siskon tuntia mutta se ei jaksanut ratsastaa näin kuumalla joten mä menin tunnille sen puolesta. Tunti oli ihan kiva, menin Lahjalla ja yllätyin kun ei tullat ihan kauheen kuuma. Yöllä heräsin siihen kun oli kauhee ukkonen ja myrsky. Meilläkin on yks monihaaranen paju niin yks sen haaroista katkes ponien aitauksessa ja sitten yks pienempi koivu katkes. POnit oli koko yön pihalla ja enemmänkin niitä tuntui haittaavan kauhea sade kun itse ukkonen. Tänään olis tarkoitus mennä Piian kans rajakallioon Sulkulla ja Beeritillä ratsastamaan. En ookkaan tainnut mainita täällä blogissa että Sulkku tulee talveksi kotia. Tarkkaa ajankohtaa ei oo vielä päätetty mutta voitte va...

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.....