Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

Törmäsin netissä tällaiseen kivaan haasteeseen ja ajattelin piristää sillä blogiani normaalien kuulumispostauksien jälkeen. Helmikuu 2015 3 asiaa, joista pidän...  Omat hevoset, vaikka täällä saan olla päivittäin hevosten kanssa tekemisissä, ovat ne omat kauraturvat vain rakkautta ja niiden kanssa haluaa heti puuhastelemaan kun kotia pääsee. Oman kullan kainaloon käpertyminen pimeänä ja kylmänä iltana elokuvaa katsomaan. Päiväunien ottamisesta päivänä jolloin ei ole muuta tekemistä 3 asiaa, joista en pidä... Tämä joka syksyinen loska. Pimeys, voisiko jo sataa lunta vähän valaisemaan? Räntäsade, joka varmasti kastelee ja saa jäätymään luita ja ytimiä myöden. 3 asiaa, joita tein viikonloppuna... Tein Roosan kanssa tämän syksyn ensimmäisen maastolenkin pimeän aikaan otsalampun heikossa valaistuksessa. Haettiin poikaystäväni kanssa pitsat ja pidettiin elokuvailta kerä popcornin. Klipattiin Roosa äidin kanssa ja leikattiin sen harja lyhyeksi, että

Voi voi minun pieni vuonohevoseni! Toisella on energiaa ja innostusta niin kuin pienessä kylässä ja nyt puhutaan Roosasta. Sonja ei ollut ratsastanut Roosalla koko viikolla, ollessaan ensin paikoistaan kipeänä hevosen kanssa mentyään kumoon tunnilla ja sen jälkeen huonot pohjat keleistä johtuen estivät ratsastuksen. Perjantaina en itsekkään kerinnyt ratsastamaan, kun käytin illalla aikani pesten Roosan ja Pixin pyllyt. Voitte vain kuvitella miltä ne näyttivät kun nämä syövät laitumella ulkoillessaan vain laidunheinää vaikka kuivaheinäpaali olisi tarjolla. Ja sitten poikaystäväni oli meillä, jolloin en luonnollisestikkaan halunnut olla tallilla ihan yöhön asti. Lopulta kerkesin tallista sisälle puolikymmenen aikoihin... Lauantaina kerkesimme äidin kanssa tallille vasta reippaasti iltapäivän puollella. Suunnitelmissä meillä oli klipata Roosalle vauhtiraidat. Klipattiin Roosa sen takia, koska uskottiin sen hikoilevan tallissa kuumuuden takia. Ja onneksi hikoilu myös johtui

Mistä tietää että on marraskuu? Sen tietää siitä, että blogeissa ei ole uusia kuvia, ei ainakaan valoisia kuvia ja bloggaajat valittavat kun aina on pimeää ja kameran kapasiteetti ei riitä ottamaan hyviä kuvia. Sama ongelma on myös täällä. Mun piti käydä ottamassa meidän hevosista kivoja kuvia, nyt kun maassa olisi ollut vielä pieni valaiseva lumikerros. Miten siinä joka päivä kävikin niin, että siinä vaiheessa kun kuvia olisi kerinnyt ottamaan tai niiden ottamisen muisti, alkoi hämärtämään? No ehkä ensi viikonloppuna, tai katsotaan millaista keliä silloin on.. Ja nyt mennään siis puhelinkuvilla Rontista ja lokakuun lopussa Jaran koulukisoissa Sanin nappaamilla kuvilla verryttelystä.  Olin siis neljä päivää kotona, talliviikon jälkeisillä vapailla. Kävin Roosan kanssa maastossa torstaina ja perjantaina. Tiet olivat pakkasten johdosta niin kovia, että pysyttelimme vain käynnissä. Roosa kuitenkin käveli niin reippaasti, että oli lenkin jälkeen ihan hikinen molemmilla kerroil

Rontti on nyt päässyt viettämään ison pojan elämää olemalla ensimmäisen yön omassa karsinassaan - tai no Remin vanhahan se on. Rontti pääsi tai jos Rontilta kysyttäisiin joutui aloittamaan vieroituksen suunniteltua aikaisemmin Roosan hikoillessa karsinassa yöisin. Ajateltiin siis, että Rontti pitää Roosan karsinassa niin aktiivisena, että hikoilee sen takia. No ensimmäisen erillään vietetyn yön jälkeen Roosa oli aamulla hikinen. o tallissa vain kuuma pienelle ponille, joka on marraskuun alkuun asti viettänyt päivät ja yöt pihalla vai stressaako se muutoksia? Jos stressaisi, miksi hikoilee vain tallissa? Samasta syystä ei epäillä sitäkään, että olisi kipeä. Oirehtisihan se pihalla ollessaankin jos olisi kipeä.  Tulin Ypäjältä talliviikon jälkeisille lomille keskiviikkona, mutta koska koulu luppui niin myöhään ja matkaan meni aikaa en kerinnyt enää keskiviikkona ratsastamaan. Tänään sitten ratsastin Roosalla ja se olikin ponille ensimmäinen kerta tällä viikolla. Käytiin käy

Aina sydämissämme <3 On niin haikeaa ajatella, että kun pääsen talliviikon jälkeiselle lomalle ei kotona enää olekkaan Remiä. Siinä vaiheessa kun näkee tyhjän karsinan ja ohuen pölykerroksen satulan päällä voi vielä vierähtää kyynel silmäkulmasta. En vain jotenkin käsitä sitä vielä kunnolla, ettei Remiä enää ole. Nyt Remi kuitenkin on täysin kivuton laukatessaan viheämmillä niityillä. <3 Ja lopetettiin siis parantumattomien ja yllätäen pahentuneiden jalkavaivojen takija.  Lokakuun aikana kävin Roosalla yksissä harjoituskisoissa ja yksissä 1-tason koulukisoissa. Harjoituskoulukisoissa kiltillä arvostelulla saatiin B:n ohjelmasta 60%, mutta 1-tason koulukisoissa saatiin vain 55% B:n ohjelmasta. Ei ollut ihan meidän päivä ja kaikista B:n ohjelmista kyseinen ohjelma oli meille mahdollisesti hankalin. Vielä verryttelyssä Roosa oli todella hyvän tuntuinen ja teki hienot keskiravit ja -laukat joista ei ollut tietoakaan enää radalla.  Syyslomalla Roosa oli hankal

''Eivät katoa he, jotka sydämissämme elävät. Halki varjojen, unien, vuosien he hiljaa säilyvät meissä''