Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

Roosan ja Remin kipulääke-kuurit jatkuvat vielä siihen asti kunnes purkit ammottavat tyhjyyttään. Tänään myös täyttyi ensinmäinen viikko kävelyä. Ollaan tehty nyt n. 4-8km lenkkejä ja sitten pelkkiä laidun päiviäkin on ollut. Meillä siis hevoset on saaneet viettää laidun elämää jo reilun viikon verran. Ja mahat sen kun kasvaa kun kunnon liikuntakin on pois suljettu! Sunnuntaina pakattiin Sulevi hevosautoon Jesse-ponin kaveriksi ja me Sonjan kanssa hurautelimme samalla kyydillä kpäähän. Siellä järjestettiin koirien mätsärit ja me oltiin lupauduttu ponitalutuksiin. Kiva päivä siitä tuli, vaikkakin tuulinen, onneksi aurinko pelasti! Oli kiva myös nähdä kaveria, jonka kanssa ei olla pitkiin aikoihin päästy höpöttämään. :) Illalla käytiin vielä omilla heposilla ratsastamassa puolentoista tunnin lenkki. Ja siinä välissä katsottiin YLEltä kouluratsastuksen SM-kisoja.

Jalan kylmäystä viime viikolla Roosa aloitti ontumisen maanantaina 11.5. Jenni huomasi Roosan jalan olevan lämmin kengityksen yhteydessä, Roosa ei myöskään ollut suostunut/pystynyt pitämään painoa kipeällä jalalla. Roosalle oli annettu kipulääkettä ja sen muut jalat oli kengitetty ja kipeä jalka sen jälkeen kun Remikin oli laitettu kenkään. Ontuminen hävisi, niin ettei me sitä enää erotettu. Nesteetkin hävisi jalasta, mutta lämpöä se piti sitkeästi kipeässä jalassa, oikeassa etusessa.  Jalka pysyi lämpöisenä koko viikon ja jalka oli kavion yläosastakin lämmin.  Maanantai aamuna 18.5, äiti soitti eläinlääkärille, joka ei uskaltanut puhelimessa sanoa mitään ja saatiin hevosille aika heti maanantaille, kello kolmeksi. Hevosille, koska myös Remi oli tulossa mukaan epäpuhtaan liikkeensä takia.  Samalla vihreään totuttelua Eläinlääkärin vastaanotolle päästiin hyvissä ajoin ja Roosa pääsi ensinmäisenä syynättäväksi. Ell tunnusteli Roosan jalat, jonka jälkeen mentiin pihall

Tämä postaus mennäänkin nyt Remin kuvilla kun kiipesin sen selkään viime torstaina. Suunnittelin, että pidän Remin kanssa kunnon koulutreenit nyt kun en ole Roosan selkään päässyt. Alkukäynnit käytiin kävelemässä oikotien päässä ja kentällä tein muutaman voltin suuntaansa käynnissä. Pari ravi-askelta ja totesin Remin liikkuvan epäpuhtaasti. Sonja katsoi ja minä tunnustelin selästä ja vaihto toisinpäin. Todettiin Remin ottavan takajaloilla eripituisia askelia ja liikkuvan samalla lailla kuin Rajakalliossa viimeksi tunnilla.  Tunnilla Sonja sai silloin ohjeeksi ratsastaa kevyessä istunnassa ravin ja laukan.(Siitä siis johtuu se miksi olen vataosissa kuvissa kevyessä istunnassa!!!) Päätettiin Sonjan kanssa, että ratsastan Remillä kevyessä istunnassa askellajit läpi, tietenkin tunnustellen miltä Remi tuntuu. Yritin saada Remiä rennommaksi ja jo loppuratsastuksen puolella Remi alkoi rentoutumaan kivasti.  Tehtiin suurta kahdeksikkoa, että sain Remin vertymään kumpaankin

. ..tällä hetkellä on sellainen, että nesteen määrä alkuperäisestä vähästä on vähentynyt. Vain tarkalla ja huolellisella tunnustelulla vielä tuntee ylinääräistä. Jalka on myös lämpöisempi kuin normaalisti. Eron huomaa parhaiten kavion yläosasta, ruununrajasta. Tiistaina kylmäsin jalkaa aamutallissa 30min ja toistin saman kylmäyksen vielä kahdesti päivän aikana: kun tulin koulusta ja iltatallissa. Vähän Roosalta meinaa kärsivällisyys seistä tallissa, joten oon nyt antanut sen syödä samalla nurmikolla. Tänään on jalkaa myös kylmäilty kolme kertaa x30min. Tänään päivällä Sonjan kanssa katsottiin käynnissä ja ravissa ontuuko Roosa, niin ainakaan me ei havaittu ontumista. Jos se ontuu niiin sitten niin pienesti, etten mä sitä erota. Särkylääkettä ei olla annettu, koska Roosa ei näytä sitä tarvitsevan. Ollaan myös tänään pidetty sillä jännesuojia etujaloissa.                                                                                                                          

Joka ikinen kerta kun oon ratsastamassa tunnustelen hevosen jalat. Roosan jalat tunnustelen aina kun olen lähdössä ratsastamaan tai tulossa ratsastamasta. Kertaakaan en mitään erikoista ole lyötänyt. En eilenkään kun käytiin käyntimaastossa Remin ja Sonjan kanssa. Tänään Jenni tuli päivällä kengittämään hevosia niin oli hakenut Roosan tarhasta ja huomannut sen ontuvan. Oikea etujalka on ihan selvästi kipeä. Lämpöisempi kun muut ja vähän nestettä. Eron normaaliin huomaa. Aamulla Roosa ei ontunut kun olen sen itse vienyt pihalle. Äitin mukaan ontumista ei olisi voinut olla huomaamatta jos se olisi aamusta asti ollut. Eli Roosa on onnistunut telomaan jalkansa tarhassa. Äiti ja Jenni olivat jalkaa kylmänneet 30min. Ja antaneet särkylääkettä kun kengän laittaminen terveeseen etujalkaan ei ollut onnistunut. Särkylääke onneksi näytti vaikuttavan hyvin ja illalla talliin hakiessa ei ontunut. Ainakaan kovin selvästi. Nestettä jalassa oli silti vähän ja kylmäsin jalkaa 30min. Toivo

Uusimmassa Hippos-lehdessä (3/2015 Monien mahdollisuuksien hevonen) oli mielestäni kiinnostava teema hevosen paikasta yhteiskunnassa. Hippos-lehdessä oli muuta artikkeli aiheesta, mutta Hevosen paikka -artikkeli herätti minussa mielenkiinnon. Jutussa kysyttiin samat kysymykset Maa- ja Metsätalousministeriön eläinsuojeluasiamieheltä, Suomen Eläinsuojeluyhdistykseltän ja Animalialta.  Luettuani jutun heräsi ajatus siitä, että haluan kirjoittaa aiheesta teille postauksen. Lehden ilmestymisestä on jo vierähtänyt tovi kun odottelin sopivaa hetkeä kirjoittaa.  Postauksen kuvat on otettu viime syksyn Itävalta-Italian matkaltani. Artikkelissa haastateltavilta kysyttiin mm. hevosten suurimpia hyvinvointiongelmia ja mitä he pitävät tärkeinä luodessa uutta eläinsuojelulaita. Suurimiksi hyvinvointiongelmiksi nousi tärkeitä asioita, jotka ovat myös ihan totta. Hevosten ylipainon lisääntyminen, hevosten välisten sosiaalisten suhteiden vähyys, vähäinen ulkoilumahdollisuus ja hevosten kiertol