Lilja istui pimeässä huoneessä yksin. Ikkunaverho oli vedetty tiukasti ikkunan eteen, ettei sieltä tulisi sädettäkään auringon valoa. Hän kuuli lähestyviä askelia käytävästä ja huokaisi. Minkä takia hän ei saisi olla yksin? Lilja mietti. Liljan pää oli kipeä, eikä se ollut hänelle uutta. Pää oli aina kipeä. Nyt kaiken lisäksi oksetti, Lilja ei vain tiennyt mitä hän olisi kehostaan oksentanut. Häin ei ollut syönyt kahteen vuorokauteen mitään. Alkoi pyörryttää, Liljan oli pakko pistää makuulle petaamattomalle sängylleen. Liljan oveen koputettiin. Lilja ei vain jaksanut vastata, suusta ei tullut ääntä. Suu ei totellut hänen aivoistaan lähettämää käskyä vastata koputtajalle. Ovi avautui, Liljan äiti astui huoneseen sisälle. Liljan äiti oli 38 vuotias, hieman pyöreä, kiltin jä ystävällisen näköinen nainen. Tummat silmäpussit silmien alla kielivät valvotuista öistä. ''Lilja rakas, sun täytyy syödä jotain!'' Äidin ääni tunkeutui Liljan korvista sisään. Lilja n