Siirry pääsisältöön

Roosan muutto ja ensimmäinen viikko


Roosan muutto Ypäjälle sujui hyvin. Tarhasta lyötyi heti muutama heinänkorsi syötäväksi ja juominen juomakupista sujuu. Heti sunnuntaina kävin Roosan kanssa kävelemässä, ettei pitkä matka jäykistä. Tietenkin se vähän katseli paikkoja ja oli varuillaan, mutta muuten käyttäytyi hyvin. Maanantaina sain luokkakaveristani kaverin maastoon näyttämään meille maastoja ja Roosa meni niin kuin kotona toisen hevosen perässä. Tiistaina käytiin tunnin lenkki ja taas vähän kyttäili paikkoja, muttei isompaa säikkynyt. Keskiviikkona oli todella kova tuuli, mutta päätin silti lähteä ratsastamaan, Roosa sitten näki pellolla mahdollisesti peuroja ja oli todella jännittynyt ja pörisi peloissaan. Se lenkki jäi sitten hyvin lyhyeen. Ja ensimmäisellä viikolla liikutukset tapahtui kaikki pimeän aikaan. Totesinkin etten kaikilla hevosilla uskaltaisi vieraassa paikassa lähteä pimiään maastoilemaan. 

Torstaista sunnuntaihin olinkin kotona ja lauantaina Roosa oli päässyt kävelemään talutettuna pienen lenkin. Eilen, maanantaina kun menin tallille Roosaa moikkaamaan näin sen ravailevan tarhassaan. Kun sain Roosan talliin käytävälle huomasin sen polkaiseen vasemman jalan takakengän ihan vinksalleen. Sain sen onneksi irti ja varasin meille jo pajalle ajan, että saadaan kenkä takaisin jalkaan. Käveltiin kuitenkin maneesille ja ravailin ja laukkailin siellä noin kaksikymmentä minuuttia, kunnes tuli kiire lähteä viemään Roosa omalle tallilleen, että kerkeäisin opistolle iltatalliin. 

Tallin omistaja kertoi, että Roosa liikkuu päivisin tarhassaan aika paljon ja omasta mielestäni tämä on ihan hyvä, vaikkakin kielii siitä, että tarttisi kaverin ja/tai ettei ole vielä kunnolla kotiutunut. Uskoisin silti Roosan siitä vielä rauhoittuvan. Tänään siistin sen harjaa pitkästä aikaa ja omasta mielestäni onnistui ihan hyvin vaikka Roosa olikin aika levoton. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eilisiä poseeraus kuvia

Eilen ratsastin Sulkulla ja menin pellolla ilman satulaa ja tuntui ihan aloittelialta kapeassa selässä kun poni tikittää ja koittaa syödä... :D Laukka oli aluksi ihan kamalaa, mutta kun sain jutusta kiinni sujui sekin vähän paremmin. Ja kerran poni spurttasi pikkuveljiäni karkuun, mutta enpäs tippunut! Ennen ratsastusta muuten kuvattiin Sonjan kanssa Pixiä ja Sulkkua. Oon nyt ahkerasti koittanut harjoitella käyttämään järjestelmäkamerani asetuksia että pystyisin hyödyntämään sitä mahdollisimman monipuolisesti. Näin koneelta tarkasteltuna ei ne asetukset ihan nappiin menneet, mutta ei sitä nyt voi olettaakaan kun olen vasta aloittanut harjoittelun. Eilen mun piti kuvata myday-video mutta unohdin kuvaamisen aika lahjakkaasti. Tänään oon sitten yrittänyt kuvata enemmän, mutta ei tää mun päivä niin erikoinen ole että tulee varmaan melko tylsä video. Katsotaan mitä tulee. :) Tänään oltiin yrittäjien joulunavauksessa kirkolla, mun aika meni siihen kavereiden kanssa pyöri

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Heipat eletylle vuodelle!

Enää vajaa kaksi tuntia vuoden vaihtumiseen. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon iloa ja naurua, mutta myös surua ja kyyneliä. Vaikka joka päivä ei olla ruusuilla tanssittukaan, on mieleen jäänyt silti huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja muistoja vuodesta 2016.  Alkuvuodesta treenasin ahkerasti Urhon kanssa ja olen vieläkin todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta! Menin ja lopetin lukion hakien Ypäjän Hevosopistolle opiskelemaan. Kesä meni rennoissa merkeissä ja Roosa varsoi ihanan orivarsan heti kesäloman alussa. Sulevi muutti myös kesälomalla ylläpitopaikkaan, missä pieni poniherraseni elelee hyvin onnellisesti. Roosan kanssa kerkesimme syksyllä käymään yhdessä valmennuksessa ja Sonja liikutteli Roosaa hetken aikaa aktiivisemmin asuessani Ypäjällä. Kerittiin käymään Roosan kanssa parissa pikkukoulukisoissa pyörähtämässä syksyllä. Loppusyksy olikin Roosan liikutuksien suhteen aika maastoilupainotteista. Ensi vuoden puolella meitä onkin vastassa uudet haasteet j