Siirry pääsisältöön

Ronttin kuulumiset





Tänään vuorossa olisi Rontin kuulumisia. Rontti on nyt seitsemän kuukauden ikäinen, mutta virallisestihan se kääntyi jo yksivuotiaaksi vuoden vaihteessa.  Joulukuun alussa oli taas aika rokotuttaa hevoset ja myös Rontti sai ensimmäisen rokotteen. Rontti ei edes koko neulaa huomannut kiireeltään hosua emän perään, sillä sitä oli juuri alettu samalla viikolla pitämään myös päivät erillään Roosasta. Tässä vaiheessa Rontti pääsi vielä maitobaarille aamuin illoin, ja kyseessä oli joulukuun ensimmäinen kokonainen viikko eli 49. Rontti sai rokotuksesta seuraavana päivänä ensimmäisen matolääkkeensä. Vähän myöhässä suosituksista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Joululoman aikana vähennettiin Rontin maitobaarilla vierailua kahdesta kerrasta yhteen kertaan ja vuoden viimeisellä viikolla Rontti oli jo täysin vieroitettu emästään. Samalla viikolla välipäivinä Rontti tultiin tunnistamaan. Tunnistus sujui hyvin ja nopeasti. Rontti seisoi käytävällä naruissa nätisti ja se sai samalla syödä kiposta leivänpaloja eikä ollut moksiskaan verinäytteen saatikka sitten sirun laittamisista. Näitä ennen edes klipperin ääni ei saanut poikaa säikäytettyä. 

Samalle viikollo osui vielä Pixin ja Rontin kavioiden vuolu. Vähän jännitin etukäteen miten Rontti käyttäytyy, kun viime kerralla ei Rontilta oltu saatu kuin jalat ylös. Oltiinhan me sen jälkeen harjoiteltu jalkojen nostelua, mutta silti jännitti, Rontissa kun silti on sitä ronttimaisuutta.  Kyllä pienen oripojan piti joka jalkaa koittaa vetäistä irti, mutta kun kengittäjä ei antanut periksi luovutti Rontti jalkojen kiskomisen alkuunsa ja kaviot saatiin vuoltua ja raspattua näteiksi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eilisiä poseeraus kuvia

Eilen ratsastin Sulkulla ja menin pellolla ilman satulaa ja tuntui ihan aloittelialta kapeassa selässä kun poni tikittää ja koittaa syödä... :D Laukka oli aluksi ihan kamalaa, mutta kun sain jutusta kiinni sujui sekin vähän paremmin. Ja kerran poni spurttasi pikkuveljiäni karkuun, mutta enpäs tippunut! Ennen ratsastusta muuten kuvattiin Sonjan kanssa Pixiä ja Sulkkua. Oon nyt ahkerasti koittanut harjoitella käyttämään järjestelmäkamerani asetuksia että pystyisin hyödyntämään sitä mahdollisimman monipuolisesti. Näin koneelta tarkasteltuna ei ne asetukset ihan nappiin menneet, mutta ei sitä nyt voi olettaakaan kun olen vasta aloittanut harjoittelun. Eilen mun piti kuvata myday-video mutta unohdin kuvaamisen aika lahjakkaasti. Tänään oon sitten yrittänyt kuvata enemmän, mutta ei tää mun päivä niin erikoinen ole että tulee varmaan melko tylsä video. Katsotaan mitä tulee. :) Tänään oltiin yrittäjien joulunavauksessa kirkolla, mun aika meni siihen kavereiden kanssa pyöri

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Heipat eletylle vuodelle!

Enää vajaa kaksi tuntia vuoden vaihtumiseen. Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon iloa ja naurua, mutta myös surua ja kyyneliä. Vaikka joka päivä ei olla ruusuilla tanssittukaan, on mieleen jäänyt silti huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja muistoja vuodesta 2016.  Alkuvuodesta treenasin ahkerasti Urhon kanssa ja olen vieläkin todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta! Menin ja lopetin lukion hakien Ypäjän Hevosopistolle opiskelemaan. Kesä meni rennoissa merkeissä ja Roosa varsoi ihanan orivarsan heti kesäloman alussa. Sulevi muutti myös kesälomalla ylläpitopaikkaan, missä pieni poniherraseni elelee hyvin onnellisesti. Roosan kanssa kerkesimme syksyllä käymään yhdessä valmennuksessa ja Sonja liikutteli Roosaa hetken aikaa aktiivisemmin asuessani Ypäjällä. Kerittiin käymään Roosan kanssa parissa pikkukoulukisoissa pyörähtämässä syksyllä. Loppusyksy olikin Roosan liikutuksien suhteen aika maastoilupainotteista. Ensi vuoden puolella meitä onkin vastassa uudet haasteet j