Kepparini

Kiitos vähäisille, mutta ihanille lukioilleni. Teitä on kymmenen ja senpä kunniaksi teen tälläisen kepparipostauksen, kun sitä on toivottu :) Olkaapa hyvä ja kertokaa mielipiteenne!

En siis harrasta enää keppareita, siitä on jo ainakin parivuotta kun olin aktiivinen harrastaja. Kepparini olivat aina sukista tehtyjä ja yritin ratsastaa aina jossain piilossa muiden silmistä. Jotenkin koin aina olevani liian ''iso'' harrastamaan keppareita vaikka tarkemmin ajatellen olin n.9-11 vuotta eli en yhtään liian vanha.

Reunimmaiset on äitin tekemiä. Vasemmalta: Wili, Tähti ja Nidi

Edestä päin: En muista noitten nimiä, jos niillä edes on :D

Keppari innostukseni taisi saada alkunsa youtubesta katsomieni kepparivideoiden myötä. Äiti tekikin kaksi ensinmäistä kepparia sukkaparista ja sitten aloin tekemään itse. Ensinmäiset kepparini eivät enää ole ''hengissä''. Vaan ne on ''kuollut'' vanhuuttaan.

Pitkän aikaa parhain ja lepparikepparini oli valkoisesta sukasta tehty millä oli ruskea harja ja harmaat karvakorvat. Sillä hyppäsin paljon esteitä ja korkein hyppäämäni este on talvivaatteilla  metri. Piian kanssa sitten pieninä rakennettiin jos jonkin moisia esteitä ja hypittiin ja leikittiin ja pidettiin tunteja. Usein leikit ajaituivat johonkin muuhun kun niihen keppareihin. :D

Tää oli Haisuli xD

Olihan ne ihan kiva harrastus, kuntoa ainakin tuli kun ramppas keppareilla sinne ja tänne ja loikki kuinka sattui :D Pikkuhiljaa tein enemmän keppareita ja siskonikin innostui niistä. Teinpä yhden kepparin ihan kankaastakin. Nyt en enää ratsasta keppareillä enkä oo ratsastanut varmaan vuoteen tai paremminkin kahteen. Mulla ja siskolla on yhteinen keppari tekeillä, se ei ainakaan mun ratsuksi tuu vaan niitten harjan tekeminen on niin kivaa :):D