Olisipa uusia kuvia, mutta ei. Blogausinto on taas ainakin hetkellisesti kasvanut ja sen takia tässä oman rakkaan cromebookin ääressä istun. Blogattua tulisi varmasti useamminkin jos meidän wifi yltäisi tuonne munkin huoneeseeni asti. Kuinka ihana olisikaan iltaisin omassa sängyssä blogata.
Jo yli viikko sitten Henna kävi meillä kun olin häneltä pyytänyt apua Roosan kanssa. Hennan kanssa olemme tutustuneet lukiossa. Henna ensin juoksutti Roosan kumpparien kanssa liinassa puomeja apuna käyttäen. Sen jälkeen kiipesi itse selkään ja jonkin aikaa ratsastettuaan laittoi vielä mut ratsastamaan itse ja huuteli ohjeita. Roosa ei ole ollut varmasti ikinä niin mukava kuin silloin ja laukkakin oli monta askelta parempaa kuin ennemmin. Kiitos Hennalle, sain muutaman ahaa-elämyksen.
Roosa ei ole ollut ihan yhtä hyvä meidän itsenäisessä treeneissä, paitsi eilen päästiin jo lähemmäksi parempaa laukkaa kun sain pohkeita vähän paremmin taas läpi ja silti Roosa ei päässyt kaahaamaan ja kaiken lisäksi vielä taipuikin!
Me saatiin vihdoin ja viimein kentälle valo. Ei se nyt maailman paras ole, mutta näkee siellä koska tulee kulma ja pitää kääntyä!:D
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)