Valmennusta tunnin perään

Viimeistä lomapäivää viedään ja huomenna paluu arkeen pienine muutoksineen alkaa. Kolmen vuoden aikana tutuksi tullut yläaste jää nyt lopullisesti unholaan ja meikäläinen suuntaa opiskelemaan naapurikunnan lukioon. Vielä en tiedä kuinka tallivuorot tulee jakaantumaan kun aikataulut ei oli ihan selvillä, mutta eiköhän ne siitä sitten ala pyörimään omalla painollaan. Mennään nyt kuitenkin asiaan  eli hevosiin ja ratsastukseen. 

Viimeinen lomaviikonloppu on ollut aika hevospainoitteista, ei valittamista. Perjantaina ratsastin Roosalla 40min. kentällä ilman satulaa ja otettiin kaikki askellajit läpi. Launtaina oli ratsastustunti Rajakalliossa ja sunnuntaina jo ennemmin mainitsemani valmennus. Roosa ei ollut ihan super kumpanakaan päivänä, mutta oli kuitenkin kiva ratsastaa ja parempia pätkiä saatiin niin tunnilla kuin valmennuksessakin. 

Lauantain ratsastustunti oli meille valmennukseen osalistuville, jotka halusivat myös tunnille. Tunnilla ajatuksena oli jumppailla hevosia valmennusta varten ja herkistää niitä. Haettiin rentoutta ja notkeutta hevosilta. Roosa oli normaalia vaikemapi ratsastaa, vaikka näin jälkikäteen tunti meni paremmin miltä lauantaina tuntui. Roosa oli alkuun todella todella tahmea ja kulki takajalat kaukana tallissa. Meno oli kuin täillä tervassa, onneksi Roosa kuitenkin ryhdistäytyi kun sain raipan käteen ja sillä aktivoitua takalajalkoja. Laukka oli ihan yhtä huonoa kuin aina ennemminkin. Koitin pitää käsia matalalla rentoina, mikä oli todella vaikeaa kun aloitin vain vetokilpailun Roosan kanssa. :/ Koitin aktivoida takajalkoja raipailla, liikutella käsi/ohjaa. Ei vaikutusta. Jennikin totesi, ettei se sieltä naksahda yhtä kivaksi kuin ravissa. 

Tunnin jälkeen käytiin vielä Jennin johdolla lyhyt maasto jonka lopuksi pienellä matallla lammella räppäämässä. Roosa meni veteen hienosti! Ja olin siis ratsastunut Roosan Rajakallioon ennen tuntia. Tunnin jälkeen kylmäsin Roosan jalat ja se jäi yöksi Rajakallioon sunnuntain vamennusta varten. 

Sunnuntain valmennus meni myös ihan hyvin. Roosa ei esittänyt parastaan tai ehkä oikeammin sanottuna minä en saanut Roosasta ratsastettua sen parhaita puolia esiin. No, mutta itsenäisen verryttelyn jälkeen tultiin lävistäjää ja valkku katsoi kuinka suorina tultiin ja antoi hyviä vinkkejä suoruuden parantamiseen. Jotka ainaki Roosalla toimi ja saatiin hyviä suoria pätkiä mutkittelun ja vinossa menemisen lisäksi. Ja paljon tehtiin sitten töitä pääty-ympyrällä. Temmon vaihteluita ravissa, keventäen eteen ja harjoitusravissa kiinni, loppua kohden Roosa parani. Tehtiin myös avoa ympyrällä tai ainakin avoon päin menevää. Ensin käynnissä ja sitten ravissa. Alun hakemisen jälkeen ja huonojen pätkien sekaan saatiin hienojakin pätkiä, omasta mielestäni ainakin ihan kivastikkin. Niin ja laukka ensin harjoituslaukkaa josta reippaampaa laukkaa ajatuksella kohti keskilaukkaa. Meidän suurin kompastuskivi, ei oikein saatu eroa laukkojen välissä. Roosa painoi kädelle ja harjoituslaukkaan siirryttäessä tippui helposti raville. Mä en vain tajua kuinka toi laukka on niin vaikeeta meille!! Hyvä valmennus kuitenkin kokonaisuudessaan. 

Roosan hikien pesu ja jalkojen kylmäys, tavaroiden pakkaamisen jällkeen suunnattiin Sonjan kanssa kotia syömään ja kahdelta sähdettiin kopin kanssa hakemaan Roosaa kotia. Tosin tehtiin mutka Jalasjärven oriaseman kautta. Pienen odottelun jälkeen päästiin ultrattavaksi ja todettiin Roosa tiineeksi!♥ Ja pienet varsankuvat vilistivät silmissä.

On se vain niin rakas♥