Jenni ilmoitti irtotuntiryhmässä, että tiistaina olisi tunnilla tilaa. Päätin ilmottautua kyseiselle tunnille kun mun ratsastukset on viime aikoina olleet kovin vähäistä. Tunti oli ihan tavallinen koulutunti ja harjoiteltiin ihan perusjuttuja. Tunnin ideana oli saada hevoset avuille volttien ja siirtymisten avulla. Tuosta ensinmäisestä kuvasta jo nähdään monta asiaa joista mulle huomautettiin tunnilla: nytkit säässä kiinni, katse niskassa, ulko-ohjan tuki ei säily.
Ratsukseni sain Tiitu-ponin, tämä olikin mulle ihan uusi tuttavuus. Muiden olen kuitekin nähnyt tällä ratsastavan ja itsekkin olen toivonut sen selkään vielä pääseväni. Nyt toiveeni toteutui ja pääsin työskentelemään ponin kanssa. Tiitu jatkoi mulle aloittelijoiden tunnilta, joten se oli saanut jo hetken hölkkäillä kentällä ja oli näin mulle jo vähän lämmennyt.
Tunnilla sain pyytää Tiitua reippaammaksi, että saataisiin takajalatkin mukaan. Muotohan tuolla ponilla oli ihan kiva ja se kulki muodossa. Rehellisempää työskentelyä olisi saanut silti tulla enemmän. Ehkä jos pääsisin vielä toisenkin kerran tämän ponineidin kyytiin lyötyisivät ne oikeat nappulat helpommin.
Pohkeita vasten se meinasi livistää, varsinkin ulkopohjetta vasten meinasi karata. Käynnissä ja ravissa mun piti ratsastaa Tiitua reippaammaksi, ettei se jäisi laahaamaan takajalkojansa. Laukkaa tehtiin vain nostoina kulmiin. Aluksi tästä ei tullut yhtään mitään, mutta kun sain raipan käteen saatiin laukkakin nousemaan helpommin.
Yhden ainoan kerran jouduin näppäämään raipalla kun poni teki mulle jatkuvasti sitä ettei suostunut menemään yhteen kulmaan ja poikitti vain takamuksensa kentän keskustaa kohti. Tämän jälkeen ponineiti asteli kulmaan hyvin ja kyselemättä. Saatiin laukatkin nousemaan hyvin, alun hankaluuksien jälkeen.
Oli kiva huomata kuinka poni parani kerta kerralta ja tuli paremmaksi ratsastaa. Mielelläni menisin uudestaan Tiitulla mahdollisuuksien mukaan. Ja voi kyllä sen vain huomaa kun on ollut ratsastustaukoa, hetken jousuin muistelemaan kuinka siellä satulassa istutaankaan. Tuijottelin niskaan todella ahkerasi, vaikka sitä on ilmennyt Roosallakin niin siltin sen selässä olen sen ongelman muistanut ja lähtenyt sitä korjaamaan. Kantapäätkin meinasi välillä nousta liiikaa ja ne nyrkit nyt on sielä matalalla kun olen Roosan kanssa käsiä oppinut pitämään sielä matalla. Ehkä nämä ongelmat alkaa vähenemään kun joskus taas pääsen ratsastamaan useammin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)