Siirry pääsisältöön

Tekstillä ei päätä eikä häntää


Juuri kun pääsin iloitsemasta siitä, että Roosan kanssa on kävelty ensinmäinen viikko + kaksi päivää, Roosan ontuminen paheni. Keskiviikkona kun tulin koulusta katsoin Roosan seisovan kummassa asennossa. Kun illalla oltiin lähdössä ratsastamaan lyhyt lenkki totesin Roosan könkkäävän pahan näköisesti. Annettiin hevosille kipulääkkeet ja jätettiin ratsastus väliin. Keskiviikosta asti Roosa on saanut olla vain laitumella, kipulääkkeet loppui lauantai-iltana ja Roosa oli edelleen yhtä kipeän näköinen jalastaan kun keskiviikkona. Pahemmaksi on siitä menty, mitä se silloin eläinlääkärillä käydessä oli. 

Sunnuntain Roosa oli ilman lääkitystä. Tänään heti aamulla äiti oli soittanut eläinlääkärillemme. Eläinlääkäri oli antanut reseptin uuteen kipulääkkeeseen. Roosa sain siis Metacam-kuurin ja jos se ei parissa päivässä selkeästi auta lähdetään taas eläinlääkärille. Kengittäjä tulee huomenna kokeilemaan pihdeillä kaviot läpi katsomaan, ettei niissä nyt olisi ongelman syy. Kaviokuumettakin vähän pelätään. Tai oikeestaan mä pelkään pahinta ja toivon parasta.

Tässähän on nyt vielä sellainenkin juttu kun tuo suunniteltu astutus Roosalle. Ei sitä voi tuossa kunnossa päästää laitumelle orin kanssa. Eieiei... nyt ei todellakaan hyvältä näyttä. Katsotaan kuinka Roosan jalka paranee ja mikä siinä nyt sitten edes on. Remi oli Roosalle antanut vissiin kyytiä keskiviikkona laitumella ja illalla jalka olikin taas kipeä. Tämä astutus on nyt niin, että tilanteen mukaan. Jätetään välistä, jos ei muu auta ja yritetään toisella kertaa uudestaan.

Pixillä puolestaan on käynyt parempi tuuri ja sille varattu ori tulee meille huomenna. Tutun ori, niin sen takia saadaan se tänne meille kotia. Sulevi pääsi lauantaina töihin ensin pikkusiskon ratsuna pari kierrosta pihan ympäri ja sen jälkeen parin kilometrin kärrylenkille. Pixi pääsi myös kärryjen perään mukaan. Ja sitä ennen kävin ilman satulaa Remin ja Sonjan seurana muutaman kilometrin käyntilenkin heittämässä Sulevilla torstaina. Onhan se mulle liian pieni, mutta ei ainakaan sille lenkille kuollut.;D

Keskiviikkona pääsin Rajakallioon tunnille ja pieneksi harmikseni tunti oli puomi/este tunti. Saatiin me Urskin kanssa oikein viimeisellä kerralla onnistuneet hypyt. Urski testasi mua tunnilla ns. juurtumalla eikä millään mainannut liikkua eteenpäin. Muutenkaan en oikein saanut apujani sille läpi niin, että ratsastus olisi ollut vaivattomampaa. :DD


Ja alkoihan tässä viime lauantaina kesäloma! Sain kevätjuhlassa peruskoulun päättötodistuksen, omasta mielestäni ihan kelpo keskiarvolla. Numeroita oli noussut ja yksi pahainen numero oli jopa laskenut... Tyytyväinen olen silti. Ja hei vähän myöhässä mut silti.... Onnea kaikille valmistuneille ja peruskoulunsa päättäneille! 

Pahoittelen k




un tästä postauksesta tuli näin sekava ja asiat eivät mene edes aikajärjestyksessä niin tein teille tälläisen kaavion helpottamaan tajuamista:

MENNYT
KESKIVIIKKO - Roosan ontuminen pahempaa. Puomi/estetunnilla Urskilla. 
|
TORSTAI - Muutaman kilometrin ilmansatulaa maasto käynnissä Sulevilla.
|
PERJANTAI - Viimeinen koulupäivä.
|
LAUANTAI - Kevätjuhla ja kesäloma. Roosan kipulääke loppui. Sulevilla kärryajelua.
|
SUNNUNTAI - Roosa ilman kipulääkettä.
|
MAANANTAI - Roosalle Metacam-kuuri.
TULEVA
TIISTAI - Pixin ori tulee ja kengittäjä kokeilee pihdeilla Roosan kaviot.

Vähän erilainen kuvakulma


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!