Siirry pääsisältöön

Paras kengittäjä ja ratsastuksenopettaja

Nämä kuavt EIVÄT ole sunnuntain ratsastustunnilta vaan viime viikon tiistain ratsastukselta!
Lauantaina Jenni oli laittanut äitille viestiä, että voisi tulla kengittämään meidän hevoset sunnuntaina. On se hienoa kun meidän kengittäjä huolehtii meidän hevosten kengitysväleistä! Ja nyt jotta kukaan ei luule ettei me huolehdittaisi itse hevostemme kengityksistä, olin ajatellut, että pian olisi taas kengityksen aika, mutta Jenni kerkesi eka.:D

Sunnuntaina Jenni saapui kengitystamineet kainalossaan ja aloitettiin Roosasta. Siivosin samalla Roosan karsinan. Jenni ja Sonja olivat sillä välin puhuneet, että jos Jenni saa hevoset nopsaan kengitettyä voisi pitää meille ratsastustunnin perään. Kun sain Roosan karsinan siivottua puheltiin Jennin kanssa kengityksen lomassa kaikenlaista. Lähinnä hevosista ja kertoilin siinä sitten meidän ongelmista sekä asioista, jotka alkaa pikku hiljaa sujua. 

Kun Remi oli saatu Roosan jälkeen kengitettyä ja piksin pikkukaviot vuoltua, lähti Jenni äidin kanssa sisälle kahville. Me laitettiin Sonjan kanssa R:t reippaasti valmiiksi ja päästiin kentälle jo aloittelemaan. Alkukäyntien jälkeen ravailin ja laukkailin Roosan kanssa hetken. Käveltiin vielä hetken kunnes Jenni tuli kentälle. Itsenäistä verkkaa oltiin ehditty tehdä noin. 20-30 minuuttia. 



Jennin kanssa aloitettiin ns. kisatyyppisellä verryttelyllä. Mentiin kumpikin omiin päätyihimme ja tehtiin kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Hevonen piti olla tuntumalla koko aika ja taipua sekä säilyttää tempo. Sain oikeasti tehdä Roosan kanssa töitä. Milloi se meni liian hitaasti ja laiskasti, tai valui voltilta pois.  Jennin ohjeiden avulla sain Roosaa  ratsastettua paremmaksi kohti tuntumaa. Itsellekkin tuli kuuma huolehtessa, että ravi pysyi aktiivisena eikä Roosa pääsisi karkaamaan. 

Pienen kävelytauon jälkeen tultiin ''radalle tervehdykseen''. Pitkälle sivulle volteja tarpeen mukaan ja käyntiä aktiiviseksi. Käynnin aktivoimiseen saatiin vinkkejä; ns. pidättää vuorotellen kummallakin ohjalla ja antaa pohjetta käynnin tahtiin. Ja pysähdyksessä pyydettiin Roosaa laskemaan päätänsä alaspäin ohjia liikuttelemalla. Aika äkkiä Roosa kekkasi mitä siltä pyydettiin. Kun käynti meni ok, tultiin ravissa samaa. Pysähdykset meni ok ja Roosa alkoi laskemaan päätänsä aina vain paremmin pysähdyksessä. Ravissakin Roosa välaytteli hienoja pätkiä kun tehtiin samaa kuin käynnissä, nyt vain ravin tahtiin. 



Jennikin kehui, kuinka hienosti Roosa meni ja sanoi, että nyt se käyttää niitä takajalkojansa ja menee peräänannossakin. Epäili sitten, että onkohan Roosalla tehty samaa juttua ennenkin kun se kekkasi sen niin nopeasti. Fiilis oli tässä vaiheessa ja niin hyvä!:) Myönnetään, hommiakin sai selässä tehdä 100%.  

Ja sitten laukkaa. Oltiin  pääty-ympyrällä ja ensinmääitteeksi haettiin hyvä aktiivinen käynti ja siitä laukannosta, muutama askel laukkaa ja siirtyminen käyntiin. Tämä tehtävä meni alun kankeuden jälkeen myös ihan kivasti, kun sinne satulaan istui ja ratsasti. Aluksi olin ihan hukassa kun asiat piti tehdä niin nopeasti, mutta onneksi saatiin jutun juonesta kiinni nopsaan. Ja sitten kun vielä Jenni sai taottua mulle, että tee pari kertaa vähän räväkämpi puolipidäte ja pohje, laukan nousemiseksi terävämmin saatiin nostoistakin parempia. 



Tämän tehtävän jälkeen luulin pääseeni pälkähästä, mutta mitä vielä! Jennillä oli suunnitelmissa vielä yksi tehtävä. Laukannosto ravista kulmassa, keskiympyrä, lyhyen sivun jälkeen kokorataleikkaa. Tässä tehtävässä sai tehdä töitä, ettei paketti levinnyt käsiin. Oikea kierros ensin. Pari ravivolttia ja hevonen kuulolle, nosto, laukan aktiivisenä pitäminen ympyrä, kokoamista kulmaan, eikä pari askelta ravia.. uusi nosto, kokorata leikkaa ja liian lähelle kulmaan ja hakemista, ravivoltti ja hevonen takaisin kuulolle. 

Vasempaan kierrokseen pysyttiin koko aika ravissa, Roosa oli kivankuuloinen ja kokorataleikkaankin sain onnistumaan paremmin ratsastamalla lyhyemmän tien, päästäkseni uralle ennen kulmaa. Ravivoltilla hevonen takaisin kuulolle. Jenni totesikin, että parannusta ekalle kerralle tuli. Jes! Loppuun ravailtiin vielä ajatuksella eteen-alas.

Fiilikset olivat kyllä aivan mahtavat tunnin jälkeen, kiitos Jenni huipputunnista! Ja oon vähän ylpeä itsestänikin kuin jaksoin oikesti ratsastaa enkä jäänyt lintsaamaa. Sen homaa heti Roosastakin kun selässä tekee tarpeeksi ja oikein hevonenkin toimii. Tuolta pieneltä pallerolta kun mitää ei saa ilmaiseksi!♥



Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!