Siirry pääsisältöön

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka


"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."

Kuva harjauspaihalta, johon hevosen saa kahdelta puolelta kiinni.
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Välillä käymme maastossa taluttaen shetlanninponeja ja pikkuveljen ratsastaessa.
Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täytyy kiittää täällä päin autoilevia ihmisiä viisaasta käytöksestä hidastaa tiellä liikkuvia hevosia kohdatessa.

Tätä metsätietä pitkin päästään laukkasuoralle!:D
Keväisen ojatulvan aikaan käydään lottaamassa tielle tulleessa vedessä.
Arvostan myös suunnattomasti sitä mahdollisuutta että voidaan kesäisin ratsastaa pelloilla heinänteon jälkeen. Onko ihanempaa aivojen nollaustapaa kuin päästää pellon päästä päähän täysiä? Ja pellolla ratsastaminen myös kivaa vaihtelua koulutreeneihin pölyisen kentän sijasta kesäisin. Ja talvella pellolla on taas hyvä pitää hankijumppaa. 

Meidän kenttä syksyllä 2013. Nyt ajettu lisää murskaa kentälle pehmeyden takia.
Kentän lanausta ennen ratsastamaan lähtöä.
Myös lähimetsissä on kiva räpiä ja saa hevosetkin erilaista treeniä samalla oppien katsomaan jalkoihinsa. Meillä menee tässä omassa pihapiirissä kiva pikku lenkki navetan, tallin ja hallin ympäri ja sitten kun käy vielä oikotien päässä ja tulee takaisin tulee sopivasti alkukäynnit kentälle mentäessä. Myös metsen kautta pääsee puolenkilometrin lenkin. Navetan ympäri ja oikotien päähän ja takaisin me yleensä hiihtoratsastetaan, kun ne on aurattu auki ja siihen tarkoitukseen oikein hyvät.

Meidän oma ratsastus kenttä on todella kivassa paikassa pihapiiristä sivussa. Kenttä ei ole vielä täysin valmis vaan se on rakennusvaiheessa. Kentältä puuttuu vielä päällinmäinen hiekkakerros, aidat ja valot, jotka mahdollistavat ratsastuksen myös talvella pimeään aikaan.

Pellolla treenailua.

Kommentit

  1. Olisi kiva jos tekisit esittelysivun itsestäsi ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!