Estetunnilla

Moi, keskiviikkona 13.8 oltiin Roosan kanssa Rajakallion Ratsutilalla estetunnilla. Tunnilla oli meidän lisäksi kaksi vauhdikasta suomenhevosratsukkoa. Rajakallioon meiltä on maantietä pitin noin 7km, mutta me oikaistiin metsätien kautta niin että  matka lyheni arviolta 5-6 kilometriin. Mentiin ratsastaen ja Sonja tuli pyöräillen mukaan kuvailemaan. 

Meno matkalle olin varannut aikaa puolitoistatuntia, mutta muutaman reippaan ravipätkän vauhdittamana meillä meni matkaan vain tunti. Roosa käyttäytyi tosi hienosti, eikä piitannut mitään autois, jotka eivät vaivautuneet hiljentämään vauhtia meidän kohdalla. Perillä oltiin puoliseitsemältä ja tunnin piti alkaa seitsemältä. Päästiin aloittamaan vähän ennemmin, sen jälkeen kun muut oli valmiita.

Saatiin verrytellä itsenäisesti ja aika pian otin kentällä ravia ja tein muutaman voltin ja siirtymisiä käyntiin. En jaksanut kauaa hioa ravia vaan ajattelin säästää Roosan voimia hyppyihin. Otettiin toki laukkaakin kumpaankin suuntaan. Pieni kävely tauko ja tultiin ravipuomeja. Me saatiin Roosan kanssa tulla puomeille oikein reipasta ja isoa ravia kun taas suokit sai lyhentää ravia. Muutaman ylityskerran jälkeen puomit alkoi onnistua paremmin ja tultiin vielä perään yksittäistä puomia ympyrällä laukassa. 

Kun me oltiin verrytelty ja kävelty hetken ja esteet oli sillä välin rakennettu, alettiin hyppäämään. Tehtiin ensin ravivoltti lyhyelle sivulle ja siitä reipasta ravia ristikolle, jolla nostettiin laukka ja tultiin linja puomille neljällä laukka-askeleella. Meillä meni eka kerta vähän sähellykseksi ja toinenkin tosin sillä kertaa jo paremmin ja kolmannella kerralla sain jo ratsastettua Roosan puomille. Enkä vain säheltänyt ja roikunut mukana. 

Tultiin vielä samaa tehtävää, mutta sarjan b-osa nostettiin pystyksi. Nyt täytyy myöntää että en muista enää kuinka tässä meni, mutta ihan hyvin, luulisin. Tämän jälkeen tultiin vielä heinäpaalieste, jolle luulin Roosan kieltävän. No ei kielletty kun ennakoin tilannetta, mutta ratsastin ihan pohjaan. Samoin toisellakin kertaa. Paaliesteen jälkeen tultiin vielä normaali pysty, mille ratsastettiin kokorataleikkaa ja huolellinen kulma, sillä este sijaitsi lyhyen sivun keskellä. Hypyt tälle esteelle onnistuivat saman kaavan mukaan kuin edellisillekkin esteille.

Lopuksi tultiin vielä kolme kavallettia innari väleillä. Ekalla kerralla välit oli vähän liian pitkät, mutta päästiin silti tehtävä läpi. Kun oltiin menty kaikki tehtävät läpi oli vuorossa radan hyppäämistä. Ensin tultiin ravissa sisälle sarjalle ja sarjan a-osan jälkeen nostettiin laukka ja tultiin neljällä laukka-askeleella väli b-osalle ja siitä heinäpaali-esteelle, joka oli kokorataleikkaalla ja siitä pystylle ja lopuksi innarikavalletit. Radan alkuosa meni paremmin, mutta paaliesteen jälkeinen pysty oli sähellystä ja kavalletit tippuivat ensinmäistä lukuunottamatta.

Tultiin sitten vielä radan kaksi viimeistä estettä uudelleen ja nyt oli ajatus itsellä paremmin mukana ja pystylle tuli varmaan päivän onnistunein hyppy ja kavalleteille ei menty tällä kertaa kaahaamalla sisälle vaan maltillisesti. Roosaan oon tosi tyytyväinen se ei kieltäytynyt kertaakaan ja jaksoi hyvin. Tosin siinä kerkesi aina huilaamaan hyvin kun odotti että kaksi muuta ratsukkoa suorittaa tehtävän. Ja hyppyjä yhtä estettä kohden ei tullut kovin montaa.

Tosi monella hypyllä ratsastin Roosan liian lähelle estettä, mutta kun esteet oli polvenkorkuisia selvitettiin ne siitä huolimatta puhtaasti. Itse en muistanut kiinnittää läheskään yhtä paljoa huomiota omaan asentoon kun viimeksi ja välillä tuntui että kädet ja jalat lentää joka ilman suuntaan.. Roosalla on vaan niin erilainen hyppytyyli kun mitä Remillä oli tai ainakin siltä tuntuu. :DD

Reippauttakin olisin toivonut Roosalle enemmän. Tai lähinnä sitä että se lähtisi pohkeesta paremmin eteen sillä nyt se jäi helposti pohkeen taakse ja sain huolehtia koko aika että se lähestyy estettä reippaasti. Ja mulle sitten huomautettiin siitä että mun pitäisi jatkaa paremmin ratsastusta myös esteen jälkeen, ettei tuu vielä sitä ongelmaa radalla että Roosa himmaa joka esteen jälkeen.

Sillä välin kun odoteltiin omaa vuoroa ja seisoskeltiin kentällä että ei olla hyppäävän ratsukon tiellä Roosa veti päänsä alas ja ajattelin että se kutittaa päätänsä. Tajusin sitten hetken päästä että sehän yrittää päästä suojistaan eroon ja sain bootseista paloja irti ja melkein se sain jännesuojan irti... Oli kyllä todella kiva tunti, tykkäsin ja hyvä fiilis jäi!

Roosa jakoi kotimatkankin hyvin ja otettiin vielä takaisin päinkin muutama ravipätkä ja välillä piti pidättää liian innokasta ponia. Oli ihanaa kun kotimatkalla sai mennä pitkillä ohjilla ja ilman jalustimia ja niin Roosa vain käveli hienosti eteen päin!<3 Kotona sitten kylmäilin Roosan jalat ja meinasi ponilla loppua kärsivällisyys kun kylmäykseen meni 40min kun piti kylmätä etu- ja takajalat erikseen. Se otti narua suuhun ja pupelsi sitä, kuopi etusilla ja vaihtoi paikkaa. Rauhoittui sitten kun kielsi pari kertaa ja rapsutteli otsasta.