Roosan koeratsastus

Oon ihan täysin unohtanut tämän postauksen luonnoksiin. Älkää siis ihmetelkö aikamuotoa, mitä en nyt jaksa alkaa vaihtamaan. Koittakaan kestää!:D

Käytiin viime viikon puolella katsomassa yhtä aivan ihanaa vuonohevostammaa. Tamma olikin meille ns. vanha tuttavuus, koska Sonja on sillä muutaman ratsastustunnin joskus ratsastanut. Minä en sillä ole ikinä ratsastanut ja ihan pikkaisen jopa jännitti että kuinkas tulee menemään varsinkin alun jälkeen kun oltiin hakemassa tammaa tarhasta se kiskoi mut heinäpaalille... Siitähän me Sulkunkin kanssa aloitettiin. 

Harjatessa tamma pyöri ympäriinsä, tai no sen verran mitä pystyi ollessaan molemmilta puolilta kiinni. Kun tammalla oli varusteet päällä suunnattiin kentälle ratsastamaan. Kentällä oli toinenkin ratsukko, joka sitten työskenteli toisessa päädyssä ja me tamman kanssa toisessa. Tein pari peruutusta, jotka meni täysin vinoo. Mitähän mä teen väärin, kun mun hepat peruuttaa aina vinoon?:o 

Toisekseen en saanut ulkopohjetta enkä sen paremmin sisäpohjettakaan läpi. Mietin vain että tuntuu samalta kun Sulkku silloin kun se tuli rajakalliosta kotia. Omistaja sanoihin että tammalla on ratsastettu viimeaikoina aika harvoin ja sen taidot ovat vähän ruosteessa. En siis senkään takia odottanut vieraalta ponilta ihmeempiä. Huomasin myös itsestäni että kädet olisi saanut olla paljon joustavammat ja katse harhaili ihan liian usein ponin niskassa. 

Alkuhäsläilyjen jälkeen sujui sitten vähän paremmin vaikken saanut ponia vieläkään asettumaan kunnolla. Ravi ja laukka nousi kivasti ja himmaaminenkin onnistui ilman kauheaa kiskomista. Tässäkin vaan huomasin puutteellisen vatsalihasten käytön. Sitten kentälle tehtiin ympyrälle pieni ristikko joka tultiin ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Täytyy myöntää että olin ihan apua apua en osaa. Päästiin kumminki kunnialla yli. Laukassa sama. Sen jälkeen este korotettiin n.60cm pystyksi joka tultiin ensin laukassa ja ohi. Toisella herralla onnistui ja se tunne kun tajuaa että jalat on ihan liian kaukana siitä missä niiden pitäisi olla. 

Hypättiin vielä toiseenkin suuntaan muutama hyppy. Ensinmäinen hyppy sähellystä, toisellä jäin jälkeen ja kolmas ja viimeinen onnistui kohtuullisesti. Sen jälkeen ravasin vielä hetken ja kävelin kunnes kierrettiin lyhyt lenkki maantietä pitkin. Ja koska autoja ei tullut vastaan ponin omistaja haki autonsa ja ajoi kerran takaa ja edestä päin että nähtiin kuinka poni käyttäytyy autoja kohdatessa. Eihän tamma meinannut niistä mitään. Eipä siinä äitille paljon tarvinnut kertoa mitä mieltä olin kun hymyilytti ja äiti sanoikin jo ratsastuksen aikana että ilme on samanlainen kuin silloinkin kun käytiin Remiä kokeilemassa. 

 

Kyseessä oli siis vuonohevostamma, josta Sonjan kaveri oli nähnyt myynti-ilmoituksen. Kiitos Sinulle, jos luet tätä. Olin ihan innoissani tämän nähtyä ja onneksi äiti otti heti puhelimen käteen kauempaa suostuttelematta ja sopi koeratsastuksen samalle päivälle. Koko päivän olin täpinöissäni ennen ja jälkeen ratsastuksen.