Siirry pääsisältöön

''Kaikki ongelmat lähtee sieltä satulan päältä''

Postausta kuvittaa tällä kertaa nämä ihanat kännykkälaatuiset kuvat 

Tänään sitten päätin kiivetä vaihtelun vuoksi Sulkun selkään. Yritin pitää odotukset matalalla ja tavoitteet realistisinä nykyiseen kunto- ja treenitasoon nähden. Jotenkin siinä vain aina käy niin että mun odotukset on liian korkealla ja tavoitteet liian vaativia. Ja kun en sitten saa ponista irti sellaista suoritusta kun haluan hermostun ja saan poninkin hermostumaan. Tai sitten se menee toisin päin niin että poni hermostuu ensin kun vaadin jotain mitä se ei ymmärrä tai osaa ja sen jälkeen mä hermostun. Nyt kumminkin kerron kuinka ratsastus meni ja mietin sinne mahdollisimman laajasti niin risut (joiden miettiminen ei ole ongelma) ja ruusut.

Väsynyt poni treenin jälkeen

HEhhe oli pakko laittaa tääki :D
Alkukäyntien jälkeen jäin ratsastamaan omaa kujaa edes takaisin ja tein suunnan vaihdukset etuosan ympäri eli niin että vain takaosa kääntyi. No aluksi tuli ihan ok käännöksiä muutaman kerran. Kun oltiin tienpäässä postilaatikkojen lähellä niin erityisesti siellä päässä Sulkku hermostui totaallisesti. Ensinnäkään Sulkku ei olisi malttanut pysähtyä vaan nosti päätänsä ylös, mutta sain pysähdyksen käynnistä hyviksi istunnalla ja pienillä jatkuvilla pidätteillä suuhun. No kun aloin pysähdyksestä asettamaan Sulkkua se alkoi vaan peruuttamaan. Aluksi sitten kokeillin että pyydän Sulkkua peruuttamaan muutaman askeleen että se rauhottuisi. Se oli kumminkin virhe Sulkku vaan hermostui siitä enemmän. Pyysin sitä sitten eteen ja jouduin pyytämään todella napakasti eteen. 

Tämän jälkeen meni hetken ennen kun Sulkku vähän rauhottui ja sain muutamia ok väistöaskelia käännöksessä. Toinen ongelma näissä käännöksissä oli Sulkun liikataipuminen tai taipumattomuus. Tehtiin kujalla sitten myös ihan normi pysähdyksiä mitkä onnistui ihan hyvin ennen hermostumista. Hermostumisen jälkeen meni hetken ennen kun sain Sulkun seisomaan rauhassa. Peruutukset ok. vähän tahmeita tosin. Ja askeleen  pidennyksiä käynnissä sillä verkkasin aluksi käynnissä. Olisivathan ne voineet olla parempiakin, mutta ne menetteli silti.

Ja sitten vähän piehtarointikuvia, pahoittelen vielä kerran laatua!



Pihassa jäin sitten käyntiympyrälle/voltille. Hain tasaista ja rehellistä asetusta, kun se onnistui Sulkku oli ehkä koko ratsastuksen parhaimmillaan silloin. Se oli ainut hetki jolloin Sulkku oli rento ja työskenteli kunnolla eikä kyttillyt kaikkea muuta vaan se keskittyi. Ei se täydellinen silläkään hetkellä ollut, mutta ehdottomasti tämän kerran parhaat pätkät tuli silloin. Ympyrällä väistätin vähän takaosaa ja pienentelin ja suurentelin volttia. 

Ravissa tuli toiseen suuntaan hyviä pätkiä, väistättelin takaosaa ja sain vähän sivuaskelia pohkeenväistön tapaan kun suurensin ympyrää. Toiseen suuntaan Sulkku oli ihan hirveä, ei asettunut taikka väistänyt pohjetta. Tässä vaiheessa sain Sulkun hermostumaan kun aloin jankkaamaan että haluan kunnolla väistää sivullekkin pari askelta ravissa. En sitten saanut kunnon väistöä, mutta hermostuneen ja selättömän ponin sain joka karkasi kaikilta avuilta. Parin raviympyrän jälkeen sain onneksi ponin vähän takaisin kuulolle ja sen jälkeen huilittiin sitten käynnissä hetken. 


Otettiin sitten myös vähän laukkaa mikä oli täysin selätöntä, nelitahtista ja jos napautin raipalla sain välittömästi pukin takaisin. En sitten käyttänyt enää raippaa laukan parantamiseen vaan pelkkää pohjetta. Laukasta käyntisiirtymiset ravinkautta olivat kamalia! En saanut Sulkkua yhtään kuulolle, se vain nosti turpaansa ylös eikä kuunnellut istuntaakaan pahemmin. Saatiin sitten toiseen suuntaan pari ihan kelvollista jotka sitten kelpuutin. Ravasin vielä voltilla loppuraveja ja Sulkku kyttäili muualle eikä keskittynyt ja juoksi selättömänä joka laahustaen tai kaahottaen. 

Tämän päivän ratsastelut eivät siis menneet todellakaan hyvin. Ja tiedän että kaikki ongelmat lähtee sieltä ratsastajasta satulan päältä. Harmittaa vain niin suunnattomasti kun en taaskaan saanut ponia toimimaan niin kuin halusin. Ja ärsyttää kun piti mennä taas hermostumaan pienelle ponille. :/ En voita sillä mitään että itse hermostun kun silloin en ainakaan saa ponia rauhoittumaan. Ehkä ensi kerralla paremmalla onnella. :)



Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!