Läpiratsastuksen tarpeessa

Nyt taas ihan normaaleja kuulumisia vuorossa. Tiistaina olin ensin ajatellut poneille agilityä, mikä sitten jäi kun totesin että kaikki esteet eivät välttämättä olisi kovin turvallisia tai ainakin niiden suorittaminen tuottaisi ylimääräistä päänvaivaa. Kävin sitten ratsastamassa Remillä noin 40 minuutti. Remi olikin kyttäyspäällä, se ei kyllä kertaakaan lähtenyt karkuun sen suuremmin mitään. Kytättiin rumpuputkea, latoa, hiekkakasoja ja paaleja ja niiden liehuvia muoveja. Vähän Remi koitti näitä väistää, mutta ulko-ohjan tuella ja pohkeella päästiin aika hyvin linjassa. Ja ei Remi syöksynyt mitään karkuun. :)

Remi tuntui myös jäykemmältä ja haluttomammalta liikkumiseen. :( Päätin myös etten enää kokeilekkaan ravi taikka laukkaa kun Remi ei sitä kestä yhtään. Nyt vain kävelytän sitä ja nautin niistä pienistä hetkistä... Remi on myös nyt muutamana päivänä joutunut tarhaamaan yksin kun tuossa niiden tarhassa ei ole kunnon aitaa eikä sähköä. Pixi sitten keksi että sieltähän pääsee helposti syömään aidan toiselle puolelle. Nyt Pixi sitten tarhaa kunnon aidassa jossa on sähkö muiden pikkuponien kanssa.

Eilen sitten keksin lähteä Sulkulla kiertämään sellaisein lenkin minkä oon kiertänyt reilun neljävuotta sitten viimeksi Sulkulla, silloin kun en osannut ratsastaa ja äiti talutti meitä. Nyt siis lähdin Sulkun kanssa ihan kahdestaan. Alkumatkasta Sulkku meni ihan ok, vähän se katseli ympärilleen ja ravissa kyttäsi ojaa. Sitten tuli semmoinen liukas pätkä, eikä Sulkku suostunut menemään pientareen puolella. Yhtäkkiä se sitten ei suostunut menemään enää millään konstilla eteen päin. Turhautuneena ja vihaisena sitten hyppäsin pois selästä ja talutin liukaan kohdan ohi tien reunassa, pientareella.

Tuon välikohtauksen jälkeen meni huomattavasti paremmin, eikä Sulkku enää kyseenalaistanut kaikkia apujani niin paljon kun alkumatkasta. Sulkku suostui jopa kulkemaan pientareen puolella seuraavassa super liukkaassa kohdassa. Mentiin pääasiassa käyntiä ja kohdissa joissa ei ollut liukasta otettiin sitten myös ravia ja yksi laukkapätkäkin kokeiltiin. Pari autoa meni meidän ohi. Toinen ohitti takaa viisaasti hidastaen ja toinen edestä päin eikä muuten laskenut nopeuttaan yhtään meidän kohdalla. Vähän Sulkkua jännitti, mutta sen vain tunsin selkään eikä poni ottanut sinä aikana askeltakaan mihinkään. Olin siis pysäyttänyt sen tienreunaan.

Sulkusta kyllä huomasi todella hyvin ettei sitä oo läpiratsastettu pitkään pitkään aikaan. Viimeksi oon tainnut itse istua sen selässä joululomalla eli noin kaksi kuukautta sitten. Eilen sitten päätin että voisin käydä läpiratsastamassa ponin muutaman kerran kuukaudessa niin pysyisi se sitten pienemmilläkin käsissä.

Tänään en sitten jaksanut raahata itseäni tallille liikuttamaan heppoja. Oon vain ottanut koko päivän rennosti. :) Mulla tuppaa näitä rentoja päiviä olemaan vähän liikaa... Ei vain yksinkertaisesti hyvita ratsastaa vain käyntiä Remillä, kun se siis on ainut mitä se kestää. :/ Eilen kun ratsastin Sulkulla, huomasin että mun asento on kärsinyt. Oli mopokädet, jalat liian edessä ja jalat heiluivat ravissa. Toki tuohon kaikkeen vaikuttaa sekin että Sulkku on niin pieni, mutta mutta. Samalla tajusin että multa on kadonnut jaloistakin lihaksia, pohkeita heikotti ja nyt jalat on reisien sisäpuolelta kipeät. Siitä vaivasta en ookaan saanut kärsiä pitkään pitkään aikaan.

<3