Siirry pääsisältöön

Mitä minulle jää, jos menet pois?

Tänään heräsin aamulla kymmenen aikaan siihen kun äiti soitti eläinlääkäriin ja saatiin aika neljäksi iltapäivälle. Päivällä siivottiin ensin kenttä ja sen jälkeen hiekka-/haketarha, tarhan siivoamisessa menikin pari tuntia kun tarhaa ei oltu siivottu moneen viikkoon ja nyt kun ei ollut lunta taikka jäätä oli hyvä siivota se. Sen jälkeen mentiin nopsaa Veeran kanssa syömään ja lähdin pikaisien vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin talliin. Hain Remin ja laitoin sen matkakuntoon, samalla se sai syödä heniä.

Sen jälkeen poni koppiin ja matkaan. Matkan aikana kopista kuului vain vähän tömistelyä ja muuten matka sujui rauhallisesti. Kun saavutiin eläinlääkärin pihaan otetiin Remi kopista ja mentiin sisälle ottamaan siltä kuljetussuojat ja loimi pois, sitten ell. tunnusteli Remin jalkoja ja mentiin pihalle taivuttamaan sen etujalat. Ei tullut vieläkään täysin puhdasta liikettä, mutta ei ollut enää niin paha kun ekalla kerralla. Taivutuksen jälkeen palattiin sisälle.

Sisällä Remin jalat kuvattiin nivelmuutosten(<??) varalta, sitä varten Remi piti nukuttaa ja koska viimeksi se oli melkein liiankin nukuksissa se sai nyt vain varsan annoksen ja hyvin tehosi. Tällä kertaa Remi pelkäsi piikkiä ja kertoi ettei pidä siitä, muttei kumminkaan pistänyt rumasti vastaan. Kun Remi rupesi nuokkumaan otettiin kuvat ja jalasta löytyi luupiikki, joka on painanut niveliin ja saanut aikaan tulehduksen.

Piikki on mahdollisesti syntynyt jos Remi on esimerkiksi kolauttanut jalkansa estepuomiin. Eikä se ole mahdollisesti edes saanut alkuansa meillä ollessa, en silti tiedä olisiko se näkynyt jos oltaisiin teetetty Remille ostotarkastus. Ell. sanoi että se piikki on sen näköinen että se on kasvunsa kasvanut jos näin voi sanoa joten sen ei luulisi enää muuttuvan. Se piikki on kumminkin sellainen ettei sitä voi leikata pois. :/

Remin kaksi niveltä, samat kun viimeksi, piikitettiin ja tämä oli sitten vissiin viimeinen piikitys mikä kannattaa tehdä. Jos tästä piikittämisestä ei ole hyötyä, ei kannata jatkossakaan piikittää. Eläinlääkäri ei antanut mitään kauhean positiivisiä parantumisennusteita, piikitti kumminkin kun ei ole ehdoton. Remi ei siis todennäköisesti koskaan tule kestämään normaalia aktiivistä harrastamista eikä kisaamista, eikä esteitä tai rankkaa treenamista. Kyllähän sillä pystyy menemään käyntiä ja se voi ihan hyvin laitumella.

Nyt kumminkin katsotaan vielä tämän kerran piikitys että mitä se vaikuttaa. Tähän asti ollaan jouduttu kävelemään neljäviikkoa ja nyt tarvii kävellä vain kolmeviikkoa ja neljännellä ravia ja viidennellä palataan normaaliin ja saa kokeilla laukkaa. Täytyy myöntää ettei mulla ole kauhean positiiviset ajatukset tästä. En edes pysty ajattelemaan viidenviikon päähän, rupeaa vaan itkettään...:(




Kommentit

  1. voi ei :( tosi kamala asia!
    Teille nyt jaksamista!!!

    VastaaPoista
  2. harmillista :/ Toivotaaan parasta teille että paranis ja jaksamista! Kyllä se tästä, lupaan sen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!