Siirry pääsisältöön

Mitä minulle jää, jos menet pois?

Tänään heräsin aamulla kymmenen aikaan siihen kun äiti soitti eläinlääkäriin ja saatiin aika neljäksi iltapäivälle. Päivällä siivottiin ensin kenttä ja sen jälkeen hiekka-/haketarha, tarhan siivoamisessa menikin pari tuntia kun tarhaa ei oltu siivottu moneen viikkoon ja nyt kun ei ollut lunta taikka jäätä oli hyvä siivota se. Sen jälkeen mentiin nopsaa Veeran kanssa syömään ja lähdin pikaisien vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin talliin. Hain Remin ja laitoin sen matkakuntoon, samalla se sai syödä heniä.

Sen jälkeen poni koppiin ja matkaan. Matkan aikana kopista kuului vain vähän tömistelyä ja muuten matka sujui rauhallisesti. Kun saavutiin eläinlääkärin pihaan otetiin Remi kopista ja mentiin sisälle ottamaan siltä kuljetussuojat ja loimi pois, sitten ell. tunnusteli Remin jalkoja ja mentiin pihalle taivuttamaan sen etujalat. Ei tullut vieläkään täysin puhdasta liikettä, mutta ei ollut enää niin paha kun ekalla kerralla. Taivutuksen jälkeen palattiin sisälle.

Sisällä Remin jalat kuvattiin nivelmuutosten(<??) varalta, sitä varten Remi piti nukuttaa ja koska viimeksi se oli melkein liiankin nukuksissa se sai nyt vain varsan annoksen ja hyvin tehosi. Tällä kertaa Remi pelkäsi piikkiä ja kertoi ettei pidä siitä, muttei kumminkaan pistänyt rumasti vastaan. Kun Remi rupesi nuokkumaan otettiin kuvat ja jalasta löytyi luupiikki, joka on painanut niveliin ja saanut aikaan tulehduksen.

Piikki on mahdollisesti syntynyt jos Remi on esimerkiksi kolauttanut jalkansa estepuomiin. Eikä se ole mahdollisesti edes saanut alkuansa meillä ollessa, en silti tiedä olisiko se näkynyt jos oltaisiin teetetty Remille ostotarkastus. Ell. sanoi että se piikki on sen näköinen että se on kasvunsa kasvanut jos näin voi sanoa joten sen ei luulisi enää muuttuvan. Se piikki on kumminkin sellainen ettei sitä voi leikata pois. :/

Remin kaksi niveltä, samat kun viimeksi, piikitettiin ja tämä oli sitten vissiin viimeinen piikitys mikä kannattaa tehdä. Jos tästä piikittämisestä ei ole hyötyä, ei kannata jatkossakaan piikittää. Eläinlääkäri ei antanut mitään kauhean positiivisiä parantumisennusteita, piikitti kumminkin kun ei ole ehdoton. Remi ei siis todennäköisesti koskaan tule kestämään normaalia aktiivistä harrastamista eikä kisaamista, eikä esteitä tai rankkaa treenamista. Kyllähän sillä pystyy menemään käyntiä ja se voi ihan hyvin laitumella.

Nyt kumminkin katsotaan vielä tämän kerran piikitys että mitä se vaikuttaa. Tähän asti ollaan jouduttu kävelemään neljäviikkoa ja nyt tarvii kävellä vain kolmeviikkoa ja neljännellä ravia ja viidennellä palataan normaaliin ja saa kokeilla laukkaa. Täytyy myöntää ettei mulla ole kauhean positiiviset ajatukset tästä. En edes pysty ajattelemaan viidenviikon päähän, rupeaa vaan itkettään...:(




Kommentit

  1. voi ei :( tosi kamala asia!
    Teille nyt jaksamista!!!

    VastaaPoista
  2. harmillista :/ Toivotaaan parasta teille että paranis ja jaksamista! Kyllä se tästä, lupaan sen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

KYSYMYSPOSTAUS#3

Nyt olisi tulossa kysymyspostaus, mutta tällä kertaa saat keksiä kysymyksiä mulle, Sulkulle ja Remille! Toiveena olisi että keksisit jokaiselle parikysymystä tai yhdelle monta! Kysymyksiä saa esittää niin poneihin, talliin, kouluu ym. Liittyen. Nyt vain kysymään jos jokin asia vähäänkään askarruttaa meistä. Ajattelin että nyt olisi hyvä aika pistää kysymyspostaus käyntii, kun Sulkkukin on tullut kotia. :) kysymään!    Huom! Jos kysymyksiä tulee 60 tai enemmän tulee kiitokseksi aktiivisuudestanne erikoispostausviikko!! :) jos te olette agtiivisiä myös minä jaksan olla silloin agtiivinen, kiitos :)

Kerro mielipiteesi!

Heiii! Hyvää äitienpäivää kaikille! Ollaan menty tänään kahvipöydästä kahvipöytään syömään kakkua, nam! Ensin mentiin mummulle syömään ja kahville ja sieltä käytiin pikasesti kotona, antamassa poneille heinät ja veljen vaihto vatteita ja lähdettiin mummalle. Mullakin on äitin äitienpäivä lahja vielä tekemättä... Se kakku nimittäin, kun en eilen muistanut/kerinnyt täyttämään sitä, niin sovittiin äitin kans aamulla että täytän sen tänään ja söydään se huomenna. Kun ollaan muutenkin syöty niin paljon kakkua tänään. Kun tultiin kotia (vihdoin ja viimmein) lähdin ratsastamaan Remillä. Mentiin pikku maastolenkki niin että aikaa meni n.30min. Ja kun menin saman siskona ja Pixin kans aikaa meni tunti. Ne kaks oli hitaita ;) Oli kiva lenkki, Remi oli kiva :) Mitä nyt vähän kyttäs ojaa ja yhtä puskaa. Otettiin myös pari lyhyttä ravipätkää. Se oli sellanen nopee ja lyhyt lenkki, vähän vaihtelua kouluiluun. Saa nähdä mitä huomenna keksitään. =) Mä oon täs miettinyt että voisin tehdä erik

Sulkulla tunnilla ♥

Moi! Vähänkö mä oon tyytyväinen itteeni, tuli sitten pyöräiltyä noin 30 kilsaa tän päivän aikana. Ja en silleen ollut kauheen väsynyt edes (ihme!). Vähän lannistaa se että tuli syötyä jäätelö ja juotua limsaa ja rahat meni niihin. Jäätelelöön ei ollut edes tötterö, mitkä on ihan parhaita <3 ensin pyöräiltiin koulusta jokipirtille, tai mikä nyt olikaan ja sitten vielä kotia 17 kilsaa :) Jee mä selvisin. Mikä saavutus, hehee! Piia sitten sano ettei se oo tulossa huomenna poneilemaan ja niinpä sain ajatuksen että meen tänään jos Sulkku ei oo tunnilla. Kysyin asiaa äitiltä ja se kysy Jenniltä ja se sopi :) Menin sitten Sulkulla siskon ja sen kaverin kans tunnille. Tunti oli käynti-ravi tunti ja mulle ja Sulkulle ihan tarpeeksi haastavaa... Kotona söin nopsaa ja sitten vaihdon kuumat ratsastushuosut jalkaan ja sitten lähdettiin.  Rajakalliossa haettiin ponit mitkä oli päässyt pikku laitumelle missä ei nyt kauheesti ollut syömistä, ihan tarpeeksi kumminkin poneille :D M