Viimeiset kuulumiset ennen joulukalenteria

Salifiilistelyä torstailta

Taas on tämä postaaminen jäänyt auttamattomasti tärkeys järjestyksen viimeiseksi. Nytkään mulla ei oikeasti pitäisi olla aikaa postata, koska pitäis mennä viemään ponit talliin. Mutta kirjoitanpa tämän nyt nopeasti. :D Torstaina oli koeajan ensinmäinen koe, toivotaan ettei ihan kauhean huonosti mennyt. Sulkulla ja Remillä on nyt ollut muutama päivä vapaata huonojen ratsastuskelien takia. Pikkuponit on päässeet tarhaamaan laitumelle ja Remi on yksin ollut tarhassa.

Torstaita mulla oli muuten tunnin tukiopetus enkusta ja sen jälkeen salille ja kaupan kautta kotia. Kuntosali<3 Salin jälkeen sitten söin pitsaa ja piparia... Perjantaina kun tulin koulusta söin, tein oman osuuteli tallista ja suihkussa käynnin ja pakkaamisen jälkeen äiti vei mut kaverin luokse yökyläilemään. Tunnin päästä siitä kun olin tulle heille lähdettiin kylälle, oli muuten harvinaisen tylsää, vaikka kumminkin ihan kivaa. :) 

Nukkumaan mentiin sitten kahdentoista maissa ja aamulla kyllä herättiin puolikymmeneltä, mutta ylös päästiin vasta kymmenen aikoihin. Ja lauantaina äiti haki mut puoliyhdeltä ja sen jälkeen käytiin viemässä Sonja Iidalotalle. Kotona aloitin siivoamaan huonettani, mutta se jäi vähän puolitiehen taas kerran, hupsista! 

Tänään sitten ratsastin myös Remillä, alkukankeuksien jälkeen siitä kuoriutui oikein kiva ratsastaa. :) Tehtiin ympyröitä, voltteja ja väistättely. En nyt jaksa sen tarkemmin kertoa mutta jäi tosi kiva fiilis! Laskin muuten tänään että Remin toisesta neljänviikon kävelytys jaksosta on tullut tiistaina neljäviikkoa. En kumminkaan tänään vielä ravannut Remillä, mutta sain sille kumminkin yhden ratsastus päivän alle ennen ravailua.

Huomenna aukeaakin sitten joulukalenterin ensinmäinen luukku! Ja nämä normaalit kuulumis postaukset jäävät harvemmalle. Ajattelin kerran viikossa sitten tiivistää viikontapahtumat ettette te jää ihan pimentoon miten meillä alkaa esim. tuo Remin kanssa ravailu. :)

Mietteitä:
Muutama viikko sitten mun mieltä painoi eräs asia, jota en nyt halua paljastaa tänne blogiin ja nettiin. Olin vähän alla päin, ja näin jälkeenpäin oon tajunnut kuinka paljon se asia muhun oikesti vaikutti... Olin läheisille ihmisilleni ärtynyt ja suutuin tosi helposti, tallissakin itkin yksi päivä. tietysti siihen vaikutti myös syksyn pimeys ja hetkellinen yliväsyminen. Mikään ei huvittanut, koulu ei kiinostanut, vaikka läksyt silti tein. Talleilukin oli tavallista raskaanpaa ja tein sen melko haluttomastikkin. Ratsastaessa en jaksanut panostaa ja jätin asioita tekemättä. Tähän kirjoitettuna se tuntuu paljon isommalta, ei se todellisuudessa iha noin kamalaa ollut...

Nyt pariviikkoa sitten asiat alkoivat selvitä ja nyt kaikki on paremmin kun hyvin. Mieli on iloinen ja olo hyvä. :) Mahtavaa! Toivottavasti tää olo ei lopu koskaan. Olikohan tämä postausksen loppu liian paljastava. Kaverit jotkä tän nyt lukee niin tajuaa varmaan heti ja varmaan joku muukin. Mutta sitten tajuaa. Kaikki on nyt hyvin joten ei murehdita menneitä eikä tuleviä, eletään tässä ja nyt! :)