Siirry pääsisältöön

Jännittynyt hevonen ei taivu eikä asetu

Ja sitten taas niitä kuulumisia, tänään oli mun vuoro ratsastaa Remillä. Aluksi ajattelin että harjoitellaan askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä, mutta kuinkas kävikään? No jos luet eteen päin niin se kyllä selviää sieltä. Hain Remin laitsalta, vein talliin käytävälle harjattavaksi ja satuloitavaksi. Remi seisoi hienosti ja nuokkui, selvitin sen harjan ja hännän kunnolla. Letitin harjan ranskalaiselle letille että näkisin sen kaulan ratsastaessa kunnolla. Sonjakin tuli talliin ja ilmoitti ratsastavansa Sulkulla, yllätyin.

Sain Remin valmiiksi ja lähdettiin edeltä pellolle, käveltiin oikotie, luhtatien yli, peltotietä pellolle. Pellolla kun otin ohjat käteen tunsin kun Remi jännittyi. Tein voltteja, joissa Remi ei taipunut kunnolla, varsinkaan vasempaan kierrokseen. En aluksi olisikkaan vaatinut täydellisyyttä, mutta Remi oli oikeasti jännittynyt enkä saanut sitä taipumaan rehellisesti. Kun Sonja ja Sulkku tuli pellolle tilanne ei parantunut. Jatkoin sinnikkäästi pysähdyksien ja volttien tekemistä.


Ja jännittyneenä Remi alkoi myös painamaan kädelle enkä saanut sitä ratsastettua siitä pois ja sitten se vielä heilutteli ylös ja alas ja luotiviivan taakse päänsä. Tein myös pohkeenväistöjä, ei mennyt kehuttavasti. Kun sain Remin vähän rentoutumaan aloin ravailemaan, oikeaan kierrokseen meni siedettäväti. Vasemmassa kierroksessa Remi vain kaahotti jännittyneenä kaula pitkänä taipumatta yhtään. En saanut mitään yhteyttä Remiin, teki mieli luovuttaa.

Annoin Remille sitten hetkeksi pitkät ohjat ja koitin ravia uudestaan vasempaan kierrokseen. Ei onnistunut, laskin vaatimustason käyntiin ja aloin tekemään volttia. Tein voltin yhä uudestaan ja uudestaan, pikkuhiljaa Remi alkoi rentoutua ja sitä mukaan taipumaan paremmin. Nyt se ei enää painanut edes kädelle vaan ennemminkin kadotin tuntuman sen suuhun välillä. Rentoutumisen merkiksi Remi laski päätänsä ja tuli mukavammaksi ratsastaa. Koitin ravia pienillä pätkillä, ravissa Remi jännittyi. Mutta sitten keksin pyytää siltä hidasta ravia, taivutin, myötäsin jne. Ja sitten sain ravattua voltin rennolla hevosella, jes!


Annoin taas pitkät ohjat ja tein vielä samaa toiseen suuntaan. Nyt ei mennyt niin kauan saada Remiä rennoksi. Himmasin käyntiin ja nostin laukan oikeaan kierrokseen. Laukkassa tein ympyröitä, oikeaan kierrokseen Remi painoi aluksi käteen, mutta parani loppua kohden. Vasempaan kierrokseen sama juttu, mutta ei painanut käteen. Laukassa en vaatinut oikestaan muuta kun haluamani suunnan ja vauhtia hillitsin.

Loppuraveissa Remi oli jo tosi hyvä:) Rento ja taipuisa, ravasin kahdeksikkoa ja sitä mukaan kun Remi rentoutui sai se pidempää ohjaa. Loppukäynnit tulikin kätsästi takaisin kotia kävellessä hikisellä hevosella naama hymyssä lopun onnistumisesta. Olin niin tyytyväinen kun sain Remin lopuksi taipumaan vaikka se aluksi olikin kamala, jännittynyt ja jäykkä ratsastaessa. Tallissa harjasin Remin ja hieroin sille linimentit selkään ja Sonja jalkoihin. Kun ponit oli hoidettu vietiin ne laitsalle.

<3
Itselaukaisimen ihmeitä;D


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!