Siirry pääsisältöön

Joulukalenterin luukku 16

Ihan aluksi pahoitteluni, että nämä luukut tulee myöhässä, mutta en ole kerinnyt paljon panostamaan tänne päin. Mulle on ehdotettu että piirtäisin hevosen tai kirjoittaisin hevosaiheisen tarinan. Nyt on tarinan vuoro, joka kylläkin on kirjoitettu, vousi kaks takaperin, älkääkä muutenkaan ottako vakavastin, se on kirjoitettu 11-12 vuotiaana!! Lopusta jätin muutaman kohdan pois ja lisäsin peri riviä, Pisteitä on siellä tällä ja pilkkuja vähän. Nykyään käytän paljon enemmän pilkkuja, koska se on kivaa  :D:D  Kirjoitan kyllä varmaan uudempaakin tarinaa teille :)

Viimmeinen ratsastus

Vaaleta hiukseni olivat palmikolla. Vartaloani peitti valkoinen mekko. Olin tallilla, suitsin juuri Islanninhevosruunaa, joka oli omani. Sen nimi oli DJ ja sillä oli pystyharja. DJ on ruunikko, ja se rakasti porkkanoita, nytkin se rouskutteli yhtä tyytyväisenä. Ilta oli hämärtymässä kun vihdoin olin laittanut DJ:lle suitset. Tallipihalla kiipesin sen selkään. Sen karvat vain kutittelivat jalkapohjiani.
Niityllä missä oli paljon kukkia annoin DJ laukata. Sen nopeat askeleet veivät minut niityn toiseen päähän. Menimme polkua pitkin metsään, pöllö huhuili jossain puitten yläoksilla. Taivaalla loisti kuu. Tulimme metsän läpi maantielle. Kun olimme hetkenmatkaa kulkeneet sitä kuulin takaamme moottoripyörien ääniä. Vaikka DJ oli varmajalkainen hevonen aavistelin että se voisi pelästyä moottoripyörä laumaa. Niitä oli ainakin viisi pyörää. Moottoripyöraä olivat aivan takanamme. DJ nousi pystyyn ja minä tipuin asvaltille niin että löin pääni. Kaikki pimenee.
Seuraavan kerran kun herään olen sairaalassa ja äiti ja isi istuvat vieressäni. Äiti ottaa kädestäni kiinni ja sanoo: Venla. Sitten hän rupeaa itkemään.
Hoitaja ovat rynnänneet huoneeseen. Otan äitiä vielä kädestä ja sanoin: Älä itke äiti, me tavataan vielä! Sen jälkeen suljen silmäni.
Nyt istun täälä pilven päällä ja katson maahan. Näen äitini ja isäni haudallani. He ovat tuoneet minulle kukkia. Kuiskaan heille: Minulla on kaikki hyvin, en kärsi enää, minä rakastan teitä nyt ja aina.
Näen myös poikaystäväni, hän istuu yksin huoneessaan ja on ihan muruina. Tiedän kuitenkin että hän pääse tästä yli ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ehkä me tapaamme vielä...

Ponikujan Little King, Remin entinen tarhakaveri :) (kuva ei liity mitenkään aiheeseen).

Kommentit

  1. Vai että noinkin kaukana on ponitallin kasvatteja!

    VastaaPoista
  2. Sori että kommentoin näin pitkän ajan kuluttua postaukseen :D Mutta haluaisin vain sanoa että tuo Kunkku on nykyään mun poni :D Jos haluat seurata sen elämää niin käy katsomassa blogiani :) http://siirintimantit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, kiva tietää toi sun blogi, käyn katsomassa:)

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!