Siirry pääsisältöön

Jokin virhe ohjelmoinnissa

Aamulla satoi vettä ja ponit sai heinät sisälle, iltapäivällä oli jo ihana syksyinen päivä kun aurinko paistoi ;D Päätinkin sitten mennä ratsastamaan Sulkulla. Sulkku katteli mua jo tarhasta ja kun menin tarhaan sisälle se lähti menemään tarhan toiseen päätyyn. Pysähty sinne sitten ja otin sen kiinni, kun talitin sitä pois sieltä niin sen ilme oli että;'' EI, mä en tahdo!'' Raakana ihmisenä vein Sulkun harjauspaikalle ja aloin harjaamaan.

Aluksi Sulkku pyöri ja hyöri puun ympäri, ärähdin sille sitten ja komensin olemaan paikoillaan, ihmeekseni se totteli :o Satuloin ja laitoin suittet päähän, aattelin kokeilla pitkästä aikaa Sulkulle alaturparemmiä. Jätin sen reikää tai kahta löysemmäksi mitä sen kuuluisi olla ja se ei vaivannut yhtään ponia! Kevättalvella se piti kokeillu kerroilla riisua kesken kaiken pois... Nyt sai olla taas ylpee ponista <3

Kiersin Sulkun kanssa navetan takaa oikotielle ja oikotietä pitkin ravissa ja takaisin kans ravissa. Pihassa aloin tekemään voltteja ja muutama pysähdys. Poni taipui ihan kivasti, ravailinkin voltteja kumpaankin suuntaan. Laukkasin ''uraa'' pitki ja tein yhden voltinkin, pari nistoa sain tehtyä ihan vain istunnulla. Vähänkö jäi näistä parista nostosta hyvä fiilis!

Pienet välikäynnit laukan jälkeen ja sitten aloin harjoittelemaan pohkeenväistöä. Oikeaan kierrokseen meni hyvin kun ratsastin ensin ''uralta'' pois ja väistätin kohti ''uraa''. Toiseen suuntaan Sulkku ei sitten yhtään tajunnut mitä halusin, tarjotiin etuosakäännöstä ja voltteja. Ihan piti hermostua pienelle raasulle :( Sain sitten yhden askeleen väistöa ja kauhea kehuminen ja pitkin ohjin loppukäynnit. No ei Sulkku ole ainut jolla vasempaan kierrokseen vaikeampi väistää. Yritin joskus saada vuonistammaa väistättämään, sillä ei oltu kai montaa kertaa sitä tehty kutein ei Sulkullakaan.

Kun olin riisuttanut Sulkun venyttelin sitä omenoiden avulla. Ihan kyljet vaan ja sitten harjoiteltiin kumarrusta omenoiden avulla, olisko muuten siihen lyhyttä ja ytimekästä sanaan jonka voisin Sulkulle opettaa?  Nyt olen vain sanotut kiitos kun mun luovuus ei poarempaa keksinyt, kumarra on liian pitkä.

Eikö oo söpöjä?
Kun olin ratsastanut Sulkulal hain Remin tarhasta. Harjasin Remin ja laitoin satulan ja suitten, sitten oltiinkin valmiita lähtemään. Menin Remilläkin navetan takaa oikotielle, ravailin ja lukkasinkin oikotiellä. Pihassa tein kumpaankin suuntaan n.8-10 volttia käynnissä ja ravissa n. 10-14 volttia. Remi taipui hyvin. Laukkaa otin isommalla ympyrällä, laukan jälkeen ravailin vielä ja tein muutaman voltin. Sitten kiersin loppukäynneiksi navetan lenkin.

Pihassa otin Remiltä varusteet pois ja harjasin. Laitoin vielä sille fleeceloimen päälle kun se oli vähän hikinen, ettei vain mun pienikulta palellu! Huomenna en varmaan kierkiä konelle ollenkaan kun mulla on koulua kolmeen ja kymmenen minuuttia yli kolme alkaa hygieniapassi-kurssin, ja se loppuu viideltä ja hetin sen jälkeen alkaa teatterikerho joka loppuu vasta seittemältä. Kotona, syödään ja tehdään läksyjä.

Haluan vielä palata Sulkun ongelmaan pohkeenväistössä vasempaan, olen itse varmaan yksi syy miksei se väistänyt. En osannut varmaan antaa apuja yhtä hyvin ja selkeästi kuin oikeaan kierrokseen. Ja muutenkin Sulkulla on ollut taipumisessa ja laukassakin toiseen suntaan ongelmia. Nämä ongelmat on ja aika hyvin korjattu ainakin laukassa ja nykyään se taipuukin kumpaankin suuntaan yhtä hyvin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!