Siirry pääsisältöön

Hyvin fiilis!

Tänään lähdin ratsastamaan neljän aikana.
Hain Sulkun tarhasta ja venyttelin sitä Essin poniblogin innoittamana. Essin blogia olen seurannut kuukauden tai kaksi. Sulevi venyi hyvin. :D

Alkukäyntien jälkeen ratsastin käynnissä ja ravissa voltteja tuossa pihassa. Paikottain poni taipuikin ihan hyvin.
Laukkasinkin pihassa isolla ympyrällä. Aluksi  ei meinannut laukkaa nousta, oma syy. Nuosi kumminkin oikea laukka molempiin suuntiin, äiti oli kattonut ikkunasta.

Laukan jälkeen loppukäunnit ja satula ja suittet pois ja harjaus.
Anoin päiväheinät tarhaan.

Sisällä sain äitiltä sen verran palautetta että ravissa ja käynnissä Sulkku olisi hakeutunut kuolaimella ja muotoon.
Mutta ainakun pää oli tullut luotilinjalle ohjat oli muuttunut löysiksi ja Sulkku oli heilauttanut päätään.
Mun pitäin osata tehdä jotain kasilla ja istunnalla että Sulkku menis muotoon. Tämä sama ongelmä on ollut yhdellä toiselläkin ponilla.

Omat taidot ei oikein riitä asisaan. Onneksi mulla on taas pian valmennustunti ja tekemällähän sitä oppii! Jäi muutenkin ratsastuksestä hyvä fiilis! Oon muutenkin naureskellut pitkin päivää. Mulla on ollut hauska päivä. :D

Sulkun ja mun tulevaisuus mietityttää.
Mikä on Sulkulle parasta sitten kun en enää pysty ratsastamaan sillä? Pitääkö se myydä? Äiti on ihana ja sanoo ettei sitä ole pakko myydä. Mutta ainakin mä olisin sitä mieltä että jotain tekemistä sille pitäis keksiä. Ja mullakin aika vähenee pikkaisen yläasteen myötä, kun koulupäivistä tulee pitenpiä.  Niin tallityöt ei ainakaan väsyttäisi pitemmän päälle liikaa.

En silti halua asettaa koulua liikaa hevosten eteen. Hevosia en hylkää!  Mutta silti haluaisin menestyä ihan kivasti koulussakin. Koulutodistus kuitenkin avaa ja sulkee tulevaisuuden ovia aika paljon. Jos on hyvä todistus on paremmat mahdollisuudet päästä esim. lukioon. Huonompi todistus on taas se huonompi vaihtoehto.
En kyllä itse tiedä vielä mitä haluan tehdä isona.

Tästä asiasta kirjoitan varmaan vielä monta kertaa, mutta mun on helponpi kirjoittaa tänne tästä. Ja kun kirjoitan tänne niin tunteetkin pysyy käsissä. ;D  Voikun joku osaisi kertoa kuinka oli parasta tehdä...

Niin sen mun kameran sais hakea nyt. Cittariin on vain aika kiva matkakin, että pitää varmaan odottaa että siskon tapeetit tulee kans sinne kaupunkiin ensin enenkun saan kamerani takaisin eli siihen asti saatte sitten odottaa taas kuvia. Julkaisen toki äitin kameralla otettuja kuvia ja koneeltä löytyviä kuvia, jos siellä on sopivia. ;D

Syksy 2011


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieni kertaus alkuvuodesta

c. Jessica Ravantti Paljon on tapahtunut viime kuukausien aikana kun en ole blogiin mitään kirjoitellut. Silti kun tarkemmin miettii mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut ja kamerakin on saanut nukkua talviuntaan rauhassa. Ajattelin tähän postaukseen listata mieleen tulevia asioita alkuvuodelta, sen isommin yksittäisistä kerroista kertomatta.  Roosa tosiaan oli mun mukana Ypäjällä 1.1.-6.4.2017. Meillä oli (tai olisi se vieläkin) maneesikortti ja näin ollen saatiin käyttää Hevosopiston maneeseja vapaasti. Melko ahkerasti kulutettiin maneesien uria, mutta maastoiltiin myös useimmiten kerran tai kaksi viikkoon. Ypäjällä oli kiva maastoilla kun polkuja lyötyi ja oli ylä- ja alamäkeä vaikka kuinka. Kertaakaan ei taidettu (onneksi) törmätä peuroihin.  Sonjalle ostettiin oma hevonen maaliskuun alussa. Pieni eestinhevostamma Viola. Itsekkin olen päässyt muutaman kerran Violalla ratsastamaan ja voin sanoa, että en osaa ratsastaa kyseisellä hevosella sitten yhtään.. Oma käte

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa... Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelman kin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päi

Jouluaaton jouluntoivotukset

Toivottavat: Sanna, Roosa, Rontti ja Pixi!