Siirry pääsisältöön

Pohkeenväistöharjoituksi sateessa


Tämän viikon tiistaina otettiin Roosan ja Sonjan kanssa suunta kohti valkoisia kentän aitoja ja ratsastustuntia. Sonja tuli mukaan kameramiehen roolissa ja juottajana. Suureksi harmikseni melkein kokoaikainen tihkusade esti kuvaamisen. Me kun ei haluta ottaa pienintäkään riskiä että kamera hajoaisin kosteuden takia.

Tunnilla oli mun ja Roosan lisäksi kolme muuta ratsukkoa. Alkukävelyiden jälkeen alettiin tekemään päätyihin pääty-ympyrät kevyessä ravissa ja pitkällä sivulla käyntisiirtyminen. Siirtymisissä alaspäin Roosa oli ihan hyvä eikä painanut vastaan ja kuunteli. Raviin siirtymisissä esiintyi hitautta ja niissä koitinkin saada Roosaa reippaammaksi. Pääty-ympyrät ok alkuverkka huomioon ottaen ja Jennikin sanoi että Roosa alkoi taipumaan paremmin viime kertaan nähden. Ja neuvoi alkuverkassa jatkamaan sisäkäden nostamista.



Alkulämmittelyn jälkeen alettiin tekemään pohkeenväistöä niin että lyhyellä sivulla käännyttiin ennen kulmaa tehtiin huolellinen suoristus ja alettiin tekemään väistöä uralle. Roosa teki väistöt tasaisen hyvin mitä nyt välillä takapää meinasi jäädä liikaa jälkeen. Sen Jenni neuvoi korjaamaan siirtämällä sisäpohjetta vähän taaksepäin ja pitämällä ulko-ohjan hyvin tuntumalla. Se olikin se juttu minkä opin, pohkeenväistö. Tai siis sain päivitystä sen ratsastamiseen ja vinkkejä ja ohjeita juuri mulle ja Roosalle.

Joskus Kallen valmennuksessa sain Kallelta vinkkejä ulko-ohjan käyttöön kun etupää jäi Remillä jälkeen. Nyt oon sitten itsenäisesti yrittäny kokeilla Roosalla samaa vaikka ongelma on ollut taka- ei etupäässä. No taas opittiin joitain uutta. :) Ennen suunnan vaihtoa tehtiin samaa tehtävää ravissa kun alkulämmittelyksi. Toinen suunta meni samalla lailla.



Pohkeenväistön jälkeen tultiin vielä laukkaa kumpaankin suuntaan. Kaksi ensinmäistä kertaa meni ihan pipariksi. Roosa ei kuunnellut yhtään ja kaahotti menemään. Ehdin jo ajatella ettei saada yhtään hyvää pätkää laukassa, mutta kolmas kerta yllätti ja saatiin oikein siedettävä ympyrä aikaiseksi. Roosa vain alkoi yhtäkkiä kuunnella. Toiseen suuntaan saatiin jo toisella kerralla kivempaa pätkää. Jennikin sanoi että saatiin hyvää pätkää ja parannettiin kerta kerralta.



Tunti oli oikein kiva ja sen jälkeen jäi kyllä tosi hyvä mieli!:) Tietysti itse olisi voinut yrittää vielä enemmän ja poistua mukavuusalueelta. Ja muuten loppuviikko on mennyt rennoissa merkeissä. Keskiviikkona Roosalla oli vapari ja torstaina Sonja ratsasti sillä. No tälläinen postaus tällä kertaa, mitäs piditte? Tämäkin tosiaan nyt vähän viivästyi kun ei muka ole ollut aikaa kirjoittaa. Hyvää viikonloppua kaikille!

Kommentit

  1. Aivan yli ihania kuvia ja hienot värit, missä päin suomea ratsastat?

    http://ellanhevoselama.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että tykkäsit!:) Jos tiedät missä on jalasjärvi tai parkano niin niiden lähellä. Toinen on toiesesta suuntaa lähellä ja toinen toisesta. Kuinniii?;D

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…