Siirry pääsisältöön

Muita hevosia

Tältä sivulta löytää tietoa poneista, jotka on joskus asuneet meillä ja vilahtelevat teksteissä tai muuten esiintyvät vain harvemmin teksteissä.

Sulevi



Sulevi on shetlanninponiruuna vuosimallia 2005. Sulevi on ollut meidän oma vuodesta 2009 eli yhteistä matkaa on kertynyt jo kahdeksan vuoden ajalta. Sulevi oli mun ensinmäinen poni ja se on opettanut mulle vaikka mitä, lue tästä postauksesta tarkemmin! Sulevi on tällä hetkellä ylläpidossa Kujalan tilalla Kihniössä, missä poni pääsee aktiivisesti töihin. Alustavan suunnitelman mukaan Sulevi haetaan vuoden 2018 kesällä takaisin kotiin.

Sulevi omaa shetlantilaiselle tyypillisen jääräpäisen luonteen, eikä anna mitään ilmaiseksi. Alkuun Sulevi testailee uusia ratsastajia, lähinnä ratsastaessa laiskottelemalla ja hoitaessa saattaa pyöriä tai olla nostamatta jalkoja. Sulevi hyppää ratana 50-60cm ja tätä korkeutta on kisattu seuratasolla puhtaasti. Ja yksittäisenä on hypätty 65-70cm. Ja koulua on kisattu seuratasolla heC. Ja pohkeenväistön menee käynnissä ja parikertaa on väistätelty myös ravissa.  Maastossa Sulevi ei pelkää autoja eikä traktoreita. Ja muutenkin Sulevi on tosi kiva maastokaveri. Sulevilla voi myös ajaa kärryllä ja harjoitella agilityä. 

Remi



Remi on eestinhevosruuna vuosimallia 2005 ja ison ponin kokoinen. Remi oli viime aikoina vain kevyellä käytöllä Sonjalla. Ennen Remillä hypättiin ratana korkeimmillaan esteitä 70-80cm, mutta ei enää jalkavaivojen sen estäessä ja koulussa Remi oli tasoltaan noin heC-heB + avotaivutus, etu- ja takaosakäännökset. Remi oli ihmiselle kilti ja nöyrä hevonen, joka tykkäsi maastoilusta, mutta pelkäsi todella paljon autoja. Remi jouduttiin lopettamaan syksyllä 2016 pitkään jatkuneiden jalkavaivojen seurauksena. 

Pixi


Pixi on pieni ponitamma. Ja niin sanotusti yhden ihmisen hevonen eli Sonjan. Pixi on vain 98cm korkea ja arvioitu syntymävuosi on 2003. Pixi on ostettu meille seurahevoseksi ja sitä se on melkein koko aika ollutkin vaikka toimi yhden kesän ajan ratsuna Sonjalle ja sitten se on tehnyt kaksi hienoa varsaa, joista voi lukea alempana. Pixillä ei voi ajaa kärryillä, mutta ohjas-ajossa se toimii hyvin ja tykkää siitä. Samoin agility on pienelle ponille vaihtelua. Pixistä on myös osoittautunut aivan mahtavaksi poniksi pienten lasten kanssa. 

Alila


Alila on Pixin ensinmäinen varsa. Alilan isä on risteytysponi ja Pixi emä on tilastohevonen. Alila on syntynyt vuonna 2011. Alila tykkää todella paljon agilityn harjoittelusta ja sen ilmeestä aina huomasi kuinka innoissaan se oli kuin näki agility esteet. Ajohommat on pienellä neidillä vasta harjoitteluvaiheessa, mutta alku on mennyt hyvin. Kesällä 2012 Alila on hypännyt n. 65cm irtona ja ei pelkää autoja ainakaan taluttaen. Muutenkin Alila on todella fiksun oloinen varsa. Alila ei ole meillä enää, vaan se myytiin kolmevuotiaana pienelle tytölle ja tämän tytön kanssa poni on oppinut mukavaksi ratsuksi. 

Pikku B


B on Pixin toinen varsa vuosimallia 2013. Vuoden vanhana B sitten meiltä myytiin. B oli tosi kiltti ja sosiaalinen ihmisystävällinen orivarsa. Olihan sillä orimaisia tapoja, mutta kiltti se oli. Bn kanssa ei kumminkaan tullut oikein ikina tehtyä mitään kun se oli niin nuori. Mitä nyt perus hoitotoimenpiteet onnistui ihan hyvin. Huhuja olen kuullut että, tämä herra toimisi nykyään seuraponina vanhainkodissa. 

Kommentit

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…