Siirry pääsisältöön

Ketterä esteponi

Koulussa oli taas ihan normaalia, kaikki aineet mitä meillä tänään oli sellaisia että joka aineestä oli kaksi kirjaa, reppukin painaa sitten ihan kivasti. Kotia pääsin taksilla varttia nopeammin kuin yleensä, kun tuttu taksireitti ajettiin eri järjestyksessä. Kotona söin äitin tekemiä ranskiksia ja tomaatin, samalla tein enkun ja kemiän läksyt. Sitten lähdinkin tallille, menin hakemaan Sulkun tarhasta ja kun nyt oli aurinkoinen ja lämmin päivä päätin harjata ja satuloida sen pihalla vielä kun tarkenee. Kun tein Sulkun takaisin meille muuton jälkeen otsikseen lettiä se heilui ja pyöri etten tekisi sille tyttömäisyyksiä. Nyt se on sitten tajunnut parilla vikalla kerralla että hänestähän tulee ihan huippu söpö ja nyt Sulkku vaan nojaa päällänsä muhun kun letitän<3



Kun vihdoin olin saanut harjattua, putsattua kaviot ja letittyä otsiksen laitoin satulan selkään ja suitset päähän. Vaihdoin vielä itselle saappaiden tilalle ratsastuskengät ja minichapsit ja puin päälleni turvaliivin ja kypärän, raipankin hain mukaan. Aluksi kiersin alkukäynnit navetan ympäri ja sen jälkeen suuntasin kohti peltoa. Pellolla tein muutamia pysähdyksiä ja voltteja, tein myös kahdeksikkoa, Sulkku taipui ja asettui kahdeksikolla paljon paremmin käynnissä kun viimmeksi kun oon ponilla mennyt. Ja ravissakin oli huomattavasti parempi!

Laukkaa otin ravailujen jälkeen, tein kumpaankin suuntaan pari isoa ympyrää. Tulin myös laukassa n. 15-20cm kavallettia lämmittelyksi ja sen jälkeen siirryin isompaan ristiesteeseen. Kavalletti tipahti muutaman kerran kuskin mokien takia (lue: huonot tiet). Ristikko ylittyi hienosti ja luulin että myötäisin jo vähän paremmin kun ennemmin, mutta ei! Kuvista katsottuna en myötää yhtään ja se ei vielä riitä vaan mun kyynärpäätkin seilaa jossain ihan muualla kun pitäisi. Plus sitten se että mun niska ja pää tuijottaa ylöspäin eikä mene selkärangan jatkona luonnollisesti Sulkun kaulaa myötäillen... Kyllä mä vielä toivottavasti opin, ainakin ongelmaton havainnollistettu!


Ristikon jälkeen hyppäsin kavalletti, 2-3m okseri joka oli huimat 40cm korkea! Nämä meni ihan kivasti mitä kuski mokasi välillä ja puomit tipahteli. Sarjan jälkeen tultiin vielä toinen okseri, saman kokoinen vain isommalla pituudella. Ja hyvin meni! Sen jälkeen tultiin esteet ratana, ensin ristikko, ristikolla katse sarjalle, sarjan b osalla en katsonut vikalle esteelle ja esteen reunaan kun ulkoavut unohtui. Toisella kerralla hyvin ristikolta sarjalle, sarjan b osalla katse vikalle esteelle ja ulkopohje ja ohja ja keskelle estettä ja hienosti yli!



Lopuksi tultiin vielä okseri muutaman kerran, kaksi ekaan mokasin, tultiin huonosti ja yhden kerran tippui. Vikalla kerralle Sulkku kompastui juuri ennen estettä, mutta rehellisenä ponina Sulkku hyppäsi todella hyvin esteen ylitse! Sitten vielä loppuravit ja käynnit menin oikotietä pitkin, ihan päässä Sulevi pelkäsi/jännitti jotakin, se yritti kääntyä takaisin. Hyppäsin sitten pois selästä ja talutin ponia siinä pari kertaa edes takaisin ja sen jälkeen ei ollut ongelmaan.

Pihassa otin satulan ja suitset pois. Harjasin vähän hikisen ponin ja putsasin kaviot, hieroin viilentävää linimenttiä jalkoihin ja lämmittävää selkään. Palkitsin hienon ponin  leipäpaloilla ja siirrettiin sen jälkeen äitin kanssa ponit laitumelle ja päästettiin kaikki yhdessä sinne. Alila osoitti heti kiiman merkkejä Remille ja Remi ajoi Sulkun pois heiniltä. Muuten oli ihan rauhalliset merkit :)




Sonjalle iso kiitos kuvista!:D Sonja muuten hoiti myös Remin liikutuksen.

Kommentit

  1. Tässä postaukses ei ollu sitä kun te hyppäsitte sen pikkuesteen ja sen jälkeen vahingos sen isomman okserin. Siis sitä hyvin edustavaa sähläyskuvaa :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…