Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

Eilen illalla kotiuduttiin joskus kuudenaikoihin, toista tuntia meni taas matkaan. Nyt ajattelin kirjoittaa teille leiristä postauksen, toivottavasti jaksatte lukea ja kiinnostus säilyy loppuun asti. Kertokaa kommenttia mitä pidätte tästä postauksesta! Leiri alkoi virallisesti maanantaina, mutta leiripaikaan saavuttiin jo sunnuntai iltana. Perillä otettiin ensinmäiseksi Remi kopista ulos. Pian Hiltsu tulikin parkkipaikalle tervehtimään ja ohjas mua viemään Remin talliin ja se majoitettiin karsinaan pesukarsinan viereen. Remi oli heti melko rauhallinen, antoi ottaa hyvin kulkkarit jalasta pois. Sen jälkeen Remi haisteli karsinaansa ja ruokakipot. Sitten kannettiin vielä Remin tavarat, satula vietiin satulahuoneeseen telineeseen. Riimu ja naru, suitset, harjat suojat ja satulahuovat jäteettiin naulaan ja kassiin oven eteen. Vikellettiin sukat jalssa... :D Piia pääsi kameraan käsiksi! Sitten vietiin iskän avustuksella mun ja Piian laukut leirimökkiin, sitten meillä...

Arvasiko kukaan edellisen postauksen kuvista mitään? Ainakin te ette oo kommentoinut mitään asiaan/asioihin liittyen. Tulin perjantaina Dimonasta kotia ja painelin heti suihkuun. Ja sain samalla tietää kun vein Remin satulahuovan pesuun että meille on syntynyt pikkusisko, vähänkö mä oon onnellinen. Eilen käytiin katsomassa pikkusiskoa ja äitiä sairaalassa. Voi vitsi mä oon ihan sen vauvan lumoissa! Perjantaina sain myös canonin järjestelmäkamerän syttärilahjaksi :D Eilen illalla kahdeksan aikoihin menin ratsastamaan Remillä tunniksi tohon kotipellolle missä ei viimme kesänä voinut ratsastaa ollenkaan. Tein ympyröitä, voltteja, taivutin, asetin, ratsastin siirtymisiä. Ihan kivaksi Remi sitten loppua kohden tuli, alkuun verattuna. Ärsyttää kun siskon piti ratsastaa sillä silloin kun mä oon Dimonassa ja sisko vähän laiskotteli eikä ratsastanut montaa kertaa. Niin että Remin maha kasvoi entisestään ja kunto huonuntui. Eilenkin ratsastaessa huomasi että se rupes puuskuttamaan tavallista...

<3 <3 En oo saanut pöyrää, liittyy edelliseen kuvaan.  Arvatkaapas, osa saattaa tietää!

Keskiviikkona heräsin melko pirteänä vaikka valvottiinkin edellisenä iltana yhteen asti. Aamupala oli kahdeksalta ja sen jälkeen mentiin hakemaan heppoja ilmansatulaa tunnille. Hain Iidalotan kanssa Pleikkarin ja Iivanan, niitten laitumelta. Harjasin Pleikkarin ja Iivanan sillä välin kun Iidalotta etsi hukassa olevaa kypäräänsä. Iidalotta ratsasti Iivanalla ja mä talutin sitä. Lopuksi kun muut vaihteli heppoja mäkin halusin ratsastaa kun Piiakin ratsasti niin hain kypärän mökistä ja kysyin Iidalotalta voiko Pleikkarilla mennä niin että sillä on narut riimussa. No sain luvan ja oon siitä tosi kiitollinen, Pleikkari meni tosi kivasti. Taivuttelin sitä kumpaankin suuntaan ja toiseen suuntaan ei kuunnellut pohjetta yhtä hyvin eikä taipunut kunnolla, mutta loppua kohden parani. Sain sen menemään jopa pohkeenväistöäkin käynnissä. Menin myös paria puomia käynnissä ja ravissa ja tein muutaman siirtymisen. On muuten ihan älyttömän ihana poni! Ainut vähän huonompi puoli on pompottava ravi.....