Siirry pääsisältöön

Roosan muutto ja ensimmäinen viikko


Roosan muutto Ypäjälle sujui hyvin. Tarhasta lyötyi heti muutama heinänkorsi syötäväksi ja juominen juomakupista sujuu. Heti sunnuntaina kävin Roosan kanssa kävelemässä, ettei pitkä matka jäykistä. Tietenkin se vähän katseli paikkoja ja oli varuillaan, mutta muuten käyttäytyi hyvin. Maanantaina sain luokkakaveristani kaverin maastoon näyttämään meille maastoja ja Roosa meni niin kuin kotona toisen hevosen perässä. Tiistaina käytiin tunnin lenkki ja taas vähän kyttäili paikkoja, muttei isompaa säikkynyt. Keskiviikkona oli todella kova tuuli, mutta päätin silti lähteä ratsastamaan, Roosa sitten näki pellolla mahdollisesti peuroja ja oli todella jännittynyt ja pörisi peloissaan. Se lenkki jäi sitten hyvin lyhyeen. Ja ensimmäisellä viikolla liikutukset tapahtui kaikki pimeän aikaan. Totesinkin etten kaikilla hevosilla uskaltaisi vieraassa paikassa lähteä pimiään maastoilemaan. 

Torstaista sunnuntaihin olinkin kotona ja lauantaina Roosa oli päässyt kävelemään talutettuna pienen lenkin. Eilen, maanantaina kun menin tallille Roosaa moikkaamaan näin sen ravailevan tarhassaan. Kun sain Roosan talliin käytävälle huomasin sen polkaiseen vasemman jalan takakengän ihan vinksalleen. Sain sen onneksi irti ja varasin meille jo pajalle ajan, että saadaan kenkä takaisin jalkaan. Käveltiin kuitenkin maneesille ja ravailin ja laukkailin siellä noin kaksikymmentä minuuttia, kunnes tuli kiire lähteä viemään Roosa omalle tallilleen, että kerkeäisin opistolle iltatalliin. 

Tallin omistaja kertoi, että Roosa liikkuu päivisin tarhassaan aika paljon ja omasta mielestäni tämä on ihan hyvä, vaikkakin kielii siitä, että tarttisi kaverin ja/tai ettei ole vielä kunnolla kotiutunut. Uskoisin silti Roosan siitä vielä rauhoittuvan. Tänään siistin sen harjaa pitkästä aikaa ja omasta mielestäni onnistui ihan hyvin vaikka Roosa olikin aika levoton. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…