Siirry pääsisältöön

Energinen ponini





Voi voi minun pieni vuonohevoseni! Toisella on energiaa ja innostusta niin kuin pienessä kylässä ja nyt puhutaan Roosasta. Sonja ei ollut ratsastanut Roosalla koko viikolla, ollessaan ensin paikoistaan kipeänä hevosen kanssa mentyään kumoon tunnilla ja sen jälkeen huonot pohjat keleistä johtuen estivät ratsastuksen. Perjantaina en itsekkään kerinnyt ratsastamaan, kun käytin illalla aikani pesten Roosan ja Pixin pyllyt. Voitte vain kuvitella miltä ne näyttivät kun nämä syövät laitumella ulkoillessaan vain laidunheinää vaikka kuivaheinäpaali olisi tarjolla. Ja sitten poikaystäväni oli meillä, jolloin en luonnollisestikkaan halunnut olla tallilla ihan yöhön asti. Lopulta kerkesin tallista sisälle puolikymmenen aikoihin...

Lauantaina kerkesimme äidin kanssa tallille vasta reippaasti iltapäivän puollella. Suunnitelmissä meillä oli klipata Roosalle vauhtiraidat. Klipattiin Roosa sen takia, koska uskottiin sen hikoilevan tallissa kuumuuden takia. Ja onneksi hikoilu myös johtui siitä, että Roosalla oli tallissa kuuma ja klippaus auttoi siihen. Olisi ollut sääli klipata Roosa turhan takia. Ja joutuuhan sitä nyt taas loimittamaan pihalle samoin kun sen ollessa hikinen, mutta helpompi on loimittaa pihalle hevosta, jonka on sielä koko päivä tarkoitus olla kuin hikistä hevosta samassa tilanteessa. 

Klippauksessa vierähti sitten tovi, joten lopulta pihalla oli jo ihan pimeää kun Roosalla vihdoin oli satula selässä ja kasallinen heijastimia ripusteltuna ympäriinsä. Ei muuta kuin otsalamppu otsalle ja menoksi. Niin mentiin noin seitsemän kilometrin pituinen reipas käyntilenkki marraskuun pimeydessä, tuulenpuuskien saattelemana ja tietenkin pienen sateen kastelemana. Mietin siinä lenkin aikana, että kai sitä on pakko olla vähän hullu tai tyhmä tai sitten ihan vain nauttia hevosista ja ratsastuksesta niin paljon että viittii sellaisella ilmalla lähteä pimeään maastoilemaan. 

Maastoilemaan lähdettiin jo ihan vain sen takia, kun arvasin, että jos yritän mennä Roosalla kentällä viikon ratsastustauon jälkeen tuulisella säällä ei siitä yksinkertaisesti vain tulisi mitään. Maastossa käyminen sopii Roosalle vapaa päivien jälkeen jotenkin paljon paremmin, kun sielä se osaa käyttää energiaansa kävelemällä reippaasti. Kentällä kun se energia muuttuisi helposti hölmöilyksi. 

Sunnuntaina ratsastus venähti taas iltaan jolloin oli taas pimeää kun pääsin kiipeämään Roosan selkään. Aluksi tein käynnissä vapaalla ohjalla pysähdyksiä ja ihan hämmästyin kuinka hyvin Roosa herkistyi istunnalle. Alkuraveissa Roosa sai paahtaa omaa vauhtiaan, joka on viime aikoina ollut hyvin reipasta. Tein paljon ympyröitä ja voltteja samalla, jonkin ajan päästä kuin vielä vähän laukkailtiin Roosa oli saanut purkaa isoimmat energiansa malttoi se keskittyä työskentelemään kahdeksikolla. 

Mulla alkoi maanantaina koulu vasta yhdeltä, joten sain yhden lisäyön kotona omassa sängyssä. Reippaana tyttönä päätin herätä aamulla kuudelta ja lähteä vielä ratsastamaan Roosalla. Tein taas aluksi pysähdyksiä käynnissä vapaalla ohjalla ja muutamia peruutuksia ohjat paremmin käsissä. Alkuraveissa annoin Roosan ravailla taas ylimääräisen energian pois, ja ero oli niin selvä alkuinnostuksesta siihen kun ihan huomasi kuinka poni näytti olevansa työmoodissa!

Tehtiin taas hommia volttikahdeksikolla ja Roosa oli taas vähän parempi kuin edellisenä päivänä. Roosa on vain yleisesti ottaen hankalampi ratsastaa vasempaan kierrokseen, johon se yittää punkea lapa edellä ja sisäohjalla ei ole yhtään minkäänlaista tuntumaa. Roosa kuitenkin pienissä pätkissä parani tämän asian suhteen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…