Siirry pääsisältöön

Kun poni muistuttaa enemmän lihapullaa

...kuin rotumääritelmän mukaista shetlanninponia.





Roosan mammaloma alkoi noin kolmeviikkoa ennen kun varsa sitten lopulta syntyi, vaikkakin siis vielä kaksikymmentä päivää etuajassa. Siitä johtuen Sulevi on päässyt aktiivisemmin puuhailemaan kaiken näköistä mukavaa kärrylenkeistä aina esteiden hyppäämiseen. Itse en todellakaan ole Sulevilla hypännyt vaan hyppäämisen ja nämä parin kerran ratsastukset on hoitanut meidän naapurin tytär. On ollut ilo katsella tämän parivaljakon menoa kun Sulevi tekee mitä pyydetään eikä vain junnaa paikoillaan. Mitä se on siis tehnyt testatakseen kuskia, mutta tällä kuskilla huomasi heti alkuunsa ettei se ole mahdollista ja he ovat pärjänneet jopa ilman raippaa!! 

Ekalla kerralla kun tämä parivaljakko meni yhdessä hypättiin vain muutaman kerran ristikkoa, mutta viime sunnuntaina käytiin tekemässä Rajakallion Ratsutilan kentällä ratatreeniä. Ja mun mielestä meni ihan tosi hyvin. Sulevi vaihtoi laukat eikä kiellellyt kertaakaan. Kerran kuski tuli alas johtuen Sulevin askelsekoiluista ja huonosta hypystä. Sulevi siis tuli kaarteeseen vastalaukassa ja alkoi korjaamaan sitä omatoimisesti ja vaihtoi ristilaukalle, siitä vaihtoi vielä kerran tai siis yritti muttei kerinnyt ja ravissa askeleet sekosivat ennen estettä. Seuraavalla kerralla onnistui jo taas hienosti!

Ennen hyppelyjä maastoiltiin Sulevin kanssa tehden talutuslenkkejä ja treenailtiin ohjasajoa pellolla. Ollaan myös käyty ajolenkeillä ja Milja 3v. on innostunut nyt kärryttelemään Sulevilla. Milja on saanut mun sylistä ohjastaa Sulevia niin, että mulla on silti ohjat kädessä. Milja saa Sulevin pysähtymään ja osaa myös käskeä raviin. Sulevihan tekee kärryjen edessä kaiken ja Milja tykkää kun saa Sulevin tottelemaan itseänsä. Sulevin kanssa lenkkien pituus on vaihdellut aina neljästä kilometristä vajaaseen yhdeksään kilometriin. Milja on yleensä jätetty kotia pitemmiltä lenkeiltä, kun hänen kärsivällisyytensä ei riitä istua kärryillä pitkiä aikoja. 

Eilen tuli lenkillä todettua, kun mentiin siis melkein yhdeksänkilometrin lenkki, ettei Sulevilla ihan huono kunto olekaan vaikka maha onkin ihan liian iso. Hyvin jaksoi ravailla mennessä ja tullessa vaikka kovat pohjat vähän rajoittivatkin ravailun määrää. Se mikä on ollut kaikkista ihaninta on ollut huomata Sulevin työmotivaatia. Se on lenkeillä aina niin iloinen ja yritteliäs. <3 Vaikka laitumelta ei ole toivoakaan saada riimun kanssa kiinni jos meni unohtamaan leipäsangon talliin.. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…