Siirry pääsisältöön

Pääsiäisen ratsastuskuulumiset

Jos tarkkoja ollaan mulla ei olisi hetkeäkään aikaa kirjoittaa tätä postausta tai aloittaa tämän kirjoittamista. Jos ei kuitenkaan olla niin tarkkoja mulla on hyvin aikaa kirjoittaa samalla kun syön Saarioisten äitien tekemää mikropitsaa. Se miksi mulla on kiire on se, että olen Urholla menossa tänään maneesille valmennukseen ja tallilla pitäisi olla neljän aikoihin. No kyllä mä kerkeän kun siivosin jo aamulla Roosan karsinan. Kuulumisia pääsiäiseltä on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, mutta kiire ei ole hellittänyt. Pitää vissiin oppia käyttämään nämä lyhyet vapaat hetket blogin parissa!

Nyt kuitenkin niihin kuulumisiin pääsiäiseltä. Ratsastin siis pääsiäisen aikana kaverini hevosta, tämän ollessa lomailemassa ja lisäksi Remillä Sonjan ollessa kipeä. Ja Roosa on nyt itsestään selvyys ;) joten aloitetaan siitä. 


Ratsastin Roosan pääsiäisenä perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina ja lauantaina muistaakseni maastoiltiin kentän vielä ollessa jäässä. Maastossakin vain käveltiin jäisen pohjan takia. Maastossa Roosa kayttäytyi tapansa mukaan hyvin. Sunnuntaina mentiin pitkästä aikaa kentällä. Roosa oli monen päivän maastuilun jälkeen jäykkä, mutta halusi itse liikkua eteenpäin. Eikä Roosa ollut edes jännittynyt vaikka kova tuuli liuhutteli paalimuovin muoveja!!:)


Remillä ratsastin perjantaina ja maanantaina sekä Sonjan jatkaessa sairastelua vielä tiistainakin. Perjantaina mentiin jäisellä kentällä käyntiä tunti, kun herra Remi päätti pelätä joka asiaa ja erityisesti raakkuvaa varista.. Meinasi omat hermot loppua ja itkua vääntäen teki mieli lopettaa kun toinen ei yhtään kuinkaan mitenkään kuunnellut. Hetken nollasin omaa päätä ja aloitin ns. alusta ja saatiin me pari kelvollista pätkää aikaiseksi. Ja ennen tätä varisepisodia saatiin ravissa aikaan jo kelvollista avoa. Maanantaina ratsastin vain kahdeksikkoa ja tiistaina Remi oli jo melkein mukava. Mä en vain osaa ratsastaa sillä nykyään yhtään... 



Ja Jenny hepan ratsastukset. Sillä menin torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Torstaina käytiin kkäyntimaastossa teiden ollessa jäässä. Lauantaina tehtiin kunnolla töitä kun mentiin tiellä ja tehtiin avoja ensin käynnissä ja sitten jo ravissa. Pikku hiljaa homma helpottui kun hevonen alkoi kuuntelemaan ja uskomaan, että minä määrään ja kaikkea ei tarvitse jäädä tuijottamaan.. Sunnuntaina ihanassa lämpöisessä kevät säässä taas maastoiltiin. 

Niin ja kävin mä perjantaina ratsastamassa Urholla, mutta kun se kenttä tosiaan oli myös jäinen niin tehtiin vain käyntityöskentelyä.. On meillä parempiakin hetkiä ollut, mutta avojen avulla aloin saada Urhoon jotain tuntumaa, niin kyllä se siitä sitten lähti sujumaan. Mutta nyt mennään kännykkäkuvilla kun muutakaan ei ole, paitsin Remin ratsastuksesta, aika kuitenkin loppuuu, heido!



Loppuun vielä Roosan mahakuulumiset: Roosan tiineys on ylittänyt taas yhden rajapyykin eli 240vrk on mennyt rikki! Maaningan Oriaseman -nettisivuilta lunttasin tämän tarkoittavan sitä että:'' Sikiö painaa 10-15kg. Harja- ja häntäjouhet ovat kehittyneet. Sikiön liikkeet voidaan nähdä ja tuntea vatsanpeitteitten läpi. '' Ja mikä parasta eräs kaunis aurinkoinen perjantai-iltapäivä Roosan mahasta erotti varsan liikeet!! <3 (Pari viikkoa takaperin.) Roosalle on myös alettu syöttämään monivitamiini-liuosta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…