Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

  1-tason koulukilpailut 20.10.2015 C-merkin kouluohjelma 1997 Viimeksi olen käynyt kisoissa Sulevin kanssa joskus vuonna 2013, joten kisataukoa on ehtinyt kertyä jo ihan kivasti. Pitkä tauko aiheutti sen, että jännitin kisoja ihan älyttömästi. Jännitin ja panikoin kisoja paljon enemmän kun muistan ikinä kisoja jännittäneeni. Onneksi jännitys laantui siinä vaiheessa kun pääsin Jaran maneesin pihalla kiipeämään selkään ja suuntaamaan verryttelyyn.  Käveltiin hetken ja aloitettiin ravailu, Roosa oli ihan kivasti menossa eteenpäin ja laukkakin tuntui ihan mukavalta. Pästiin vielä maneesiin verryttelemään 5 ratsukon ryhmissä, luulin, että aika olisi suuntaansa 5min, mutta verryttelyaika maneesissa kumpaankin suuntaan oli 10min. Verryttely venähti Roosan kanssa ihan liian pitkäksi ja siihen päälle pihalla kolmen ratsukon odottelu vai Roosalta mehuja ja radalla ei enää esitetty parastamme.  veerantila.kuvat.fi   Roosa oli maneesissa melko rento, mut...

Miten on mahdollista, että vaikka intoa blogata olisi, niin silti ei saa järjestettyä siihen aikaa. Onneksi perjantaina pääsi aloittamaan syysloman kun kouluunkaan ei tarvinnyt kiitos täksvärkkipäivän. No päivä meni mukavasti aloittaen aamutallilla ja päivällä ratsastin Roosan ja siitä suuntasin poikaystäväni luokse, josta illemmalla vielä hoitamaan kaverin hevonen.  Roosa on ollut viime aikoina todella reipas ratsastaa, mutta samalla pidätteet ja pohkeet menee kuuroille korville. Perjantaina Roosa oli juuri tälläinen, onneksi lopuksi saatiin jo ihan kivoja pätkiä vaikka alku ei lupaava ollutkaan. Roosa ei kuunnellut sitten yhtään mun ulkopohjetta laukassa ja painoi vain sisäkädelle. Tehtiin sitten vähän pohkeenväistö ja siitä suoraa laukannosto ja ympyrä niin sain vähän parempaa laukkaa ja Roosan kuuntelemaan. Lopuksi vielä ravattiin kahdeksikkoa, jossa poni oli jo odella mukava! Illemmalla kävin poikaystäväni kanssa hoitamassa Saijan hevosen, Jennyn. Käytiin ...

Olisipa uusia kuvia, mutta ei. Blogausinto on taas ainakin hetkellisesti kasvanut ja sen takia tässä oman rakkaan cromebookin ääressä istun. Blogattua tulisi varmasti useamminkin jos meidän wifi yltäisi tuonne munkin huoneeseeni asti. Kuinka ihana olisikaan iltaisin omassa sängyssä blogata.  Jo yli viikko sitten Henna kävi meillä kun olin häneltä pyytänyt apua Roosan kanssa. Hennan kanssa olemme tutustuneet lukiossa. Henna ensin juoksutti Roosan kumpparien kanssa liinassa puomeja apuna käyttäen. Sen jälkeen kiipesi itse selkään ja jonkin aikaa ratsastettuaan laittoi vielä mut ratsastamaan itse ja huuteli ohjeita.  Roosa ei ole ollut varmasti ikinä niin mukava kuin silloin ja laukkakin oli monta askelta parempaa kuin ennemmin. Kiitos Hennalle, sain muutaman ahaa-elämyksen. Roosa ei ole ollut ihan yhtä hyvä meidän itsenäisessä treeneissä, paitsi eilen päästiin jo lähemmäksi parempaa laukkaa kun sain pohkeita vähän paremmin taas läpi ja silti Roosa ei päässyt kaahaamaan...

 Sikiö on niin kehittynyt, että se muistuttaa hevosta. Tosin eri ruumiinosien mittasuhteet poikkeavat paljon siitä, mitä ne ovat vastasyntyneellä varsalla. Iho on hyvin ohut ja osittain läpinäkyvä. Koko sikiö on noin hamsterin kokoinen. Luurangon eri osat ovat nähtävissä ultraäänellä. Sukuelimet ovat alkaneet kehittyä. www.hevoseni.fi/varsominen Roosa on ollut maanantaina mun laskutaitojen -jotka eivät siis ole kovin kummoiset- mukaan noin 60vrk tiineenä.  Huono kuva, mutta menkööt tämän kerran paremman puutteessa. 100vkr kohdalla sitten parempi kuva ja useammasta suunnasta! Aikaisemmat osat voit lukea:  tästä ,  tästä  ja  tästä  sekä  täältä .