Siirry pääsisältöön

Valkean ratsun kanssa tunnilla



Jenni ilmoitti irtotuntiryhmässä, että tiistaina olisi tunnilla tilaa. Päätin ilmottautua kyseiselle tunnille kun mun ratsastukset on viime aikoina olleet kovin vähäistä. Tunti oli ihan tavallinen koulutunti ja harjoiteltiin ihan perusjuttuja. Tunnin ideana oli saada hevoset avuille volttien ja siirtymisten avulla. Tuosta ensinmäisestä kuvasta jo nähdään monta asiaa joista mulle huomautettiin tunnilla: nytkit säässä kiinni, katse niskassa, ulko-ohjan tuki ei säily. 

Ratsukseni sain Tiitu-ponin, tämä olikin mulle ihan uusi tuttavuus. Muiden olen kuitekin nähnyt tällä ratsastavan ja itsekkin olen toivonut sen selkään vielä pääseväni. Nyt toiveeni toteutui ja pääsin työskentelemään ponin kanssa. Tiitu jatkoi mulle aloittelijoiden tunnilta, joten se oli saanut jo hetken hölkkäillä kentällä ja oli näin mulle jo vähän lämmennyt. 

Tunnilla sain pyytää Tiitua reippaammaksi, että saataisiin takajalatkin mukaan. Muotohan tuolla ponilla oli ihan kiva ja se kulki muodossa. Rehellisempää työskentelyä olisi saanut silti tulla enemmän. Ehkä jos pääsisin vielä toisenkin kerran tämän ponineidin kyytiin lyötyisivät ne oikeat nappulat helpommin. 




Pohkeita vasten se meinasi livistää, varsinkin ulkopohjetta vasten meinasi karata. Käynnissä ja ravissa mun piti ratsastaa Tiitua reippaammaksi, ettei se jäisi laahaamaan takajalkojansa. Laukkaa tehtiin vain nostoina kulmiin. Aluksi tästä ei tullut yhtään mitään, mutta kun sain raipan käteen saatiin laukkakin nousemaan helpommin. 

Yhden ainoan kerran jouduin näppäämään raipalla kun poni teki mulle jatkuvasti sitä ettei suostunut menemään yhteen kulmaan ja poikitti vain takamuksensa kentän keskustaa kohti. Tämän jälkeen ponineiti asteli kulmaan hyvin ja kyselemättä. Saatiin laukatkin nousemaan hyvin, alun hankaluuksien jälkeen. 

Oli kiva huomata kuinka poni parani kerta kerralta ja tuli paremmaksi ratsastaa. Mielelläni menisin uudestaan Tiitulla mahdollisuuksien mukaan. Ja voi kyllä sen vain huomaa kun on ollut ratsastustaukoa, hetken jousuin muistelemaan kuinka siellä satulassa istutaankaan. Tuijottelin niskaan todella ahkerasi, vaikka sitä on ilmennyt Roosallakin niin siltin sen selässä olen sen ongelman muistanut ja lähtenyt sitä korjaamaan. Kantapäätkin meinasi välillä nousta liiikaa ja ne nyrkit nyt on sielä matalalla kun olen Roosan kanssa käsiä oppinut pitämään sielä matalla. Ehkä nämä ongelmat alkaa vähenemään kun joskus taas pääsen ratsastamaan useammin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…