Siirry pääsisältöön

Tekstillä ei päätä eikä häntää


Juuri kun pääsin iloitsemasta siitä, että Roosan kanssa on kävelty ensinmäinen viikko + kaksi päivää, Roosan ontuminen paheni. Keskiviikkona kun tulin koulusta katsoin Roosan seisovan kummassa asennossa. Kun illalla oltiin lähdössä ratsastamaan lyhyt lenkki totesin Roosan könkkäävän pahan näköisesti. Annettiin hevosille kipulääkkeet ja jätettiin ratsastus väliin. Keskiviikosta asti Roosa on saanut olla vain laitumella, kipulääkkeet loppui lauantai-iltana ja Roosa oli edelleen yhtä kipeän näköinen jalastaan kun keskiviikkona. Pahemmaksi on siitä menty, mitä se silloin eläinlääkärillä käydessä oli. 

Sunnuntain Roosa oli ilman lääkitystä. Tänään heti aamulla äiti oli soittanut eläinlääkärillemme. Eläinlääkäri oli antanut reseptin uuteen kipulääkkeeseen. Roosa sain siis Metacam-kuurin ja jos se ei parissa päivässä selkeästi auta lähdetään taas eläinlääkärille. Kengittäjä tulee huomenna kokeilemaan pihdeillä kaviot läpi katsomaan, ettei niissä nyt olisi ongelman syy. Kaviokuumettakin vähän pelätään. Tai oikeestaan mä pelkään pahinta ja toivon parasta.

Tässähän on nyt vielä sellainenkin juttu kun tuo suunniteltu astutus Roosalle. Ei sitä voi tuossa kunnossa päästää laitumelle orin kanssa. Eieiei... nyt ei todellakaan hyvältä näyttä. Katsotaan kuinka Roosan jalka paranee ja mikä siinä nyt sitten edes on. Remi oli Roosalle antanut vissiin kyytiä keskiviikkona laitumella ja illalla jalka olikin taas kipeä. Tämä astutus on nyt niin, että tilanteen mukaan. Jätetään välistä, jos ei muu auta ja yritetään toisella kertaa uudestaan.

Pixillä puolestaan on käynyt parempi tuuri ja sille varattu ori tulee meille huomenna. Tutun ori, niin sen takia saadaan se tänne meille kotia. Sulevi pääsi lauantaina töihin ensin pikkusiskon ratsuna pari kierrosta pihan ympäri ja sen jälkeen parin kilometrin kärrylenkille. Pixi pääsi myös kärryjen perään mukaan. Ja sitä ennen kävin ilman satulaa Remin ja Sonjan seurana muutaman kilometrin käyntilenkin heittämässä Sulevilla torstaina. Onhan se mulle liian pieni, mutta ei ainakaan sille lenkille kuollut.;D

Keskiviikkona pääsin Rajakallioon tunnille ja pieneksi harmikseni tunti oli puomi/este tunti. Saatiin me Urskin kanssa oikein viimeisellä kerralla onnistuneet hypyt. Urski testasi mua tunnilla ns. juurtumalla eikä millään mainannut liikkua eteenpäin. Muutenkaan en oikein saanut apujani sille läpi niin, että ratsastus olisi ollut vaivattomampaa. :DD


Ja alkoihan tässä viime lauantaina kesäloma! Sain kevätjuhlassa peruskoulun päättötodistuksen, omasta mielestäni ihan kelpo keskiarvolla. Numeroita oli noussut ja yksi pahainen numero oli jopa laskenut... Tyytyväinen olen silti. Ja hei vähän myöhässä mut silti.... Onnea kaikille valmistuneille ja peruskoulunsa päättäneille! 

Pahoittelen k




un tästä postauksesta tuli näin sekava ja asiat eivät mene edes aikajärjestyksessä niin tein teille tälläisen kaavion helpottamaan tajuamista:

MENNYT
KESKIVIIKKO - Roosan ontuminen pahempaa. Puomi/estetunnilla Urskilla. 
|
TORSTAI - Muutaman kilometrin ilmansatulaa maasto käynnissä Sulevilla.
|
PERJANTAI - Viimeinen koulupäivä.
|
LAUANTAI - Kevätjuhla ja kesäloma. Roosan kipulääke loppui. Sulevilla kärryajelua.
|
SUNNUNTAI - Roosa ilman kipulääkettä.
|
MAANANTAI - Roosalle Metacam-kuuri.
TULEVA
TIISTAI - Pixin ori tulee ja kengittäjä kokeilee pihdeilla Roosan kaviot.

Vähän erilainen kuvakulma


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…