Siirry pääsisältöön

Voihan jalkavaiva!!

Joka ikinen kerta kun oon ratsastamassa tunnustelen hevosen jalat. Roosan jalat tunnustelen aina kun olen lähdössä ratsastamaan tai tulossa ratsastamasta. Kertaakaan en mitään erikoista ole lyötänyt. En eilenkään kun käytiin käyntimaastossa Remin ja Sonjan kanssa.

Tänään Jenni tuli päivällä kengittämään hevosia niin oli hakenut Roosan tarhasta ja huomannut sen ontuvan. Oikea etujalka on ihan selvästi kipeä. Lämpöisempi kun muut ja vähän nestettä. Eron normaaliin huomaa. Aamulla Roosa ei ontunut kun olen sen itse vienyt pihalle. Äitin mukaan ontumista ei olisi voinut olla huomaamatta jos se olisi aamusta asti ollut. Eli Roosa on onnistunut telomaan jalkansa tarhassa.

Äiti ja Jenni olivat jalkaa kylmänneet 30min. Ja antaneet särkylääkettä kun kengän laittaminen terveeseen etujalkaan ei ollut onnistunut. Särkylääke onneksi näytti vaikuttavan hyvin ja illalla talliin hakiessa ei ontunut. Ainakaan kovin selvästi. Nestettä jalassa oli silti vähän ja kylmäsin jalkaa 30min.

Toivotaan että jalassa ei olisi mitään vakavaa ja päästäisiin normaaliin treeni rytmiin takaisin. Pääasia nyt olisi saada Roosa kuntoon. En yhtään tykkää näistä hevosten jalkavaivoista... :/ kukaan ei varmaan tykkää. Pahinta on epätietoisuus, mutta samalla se on kaikkista mukavin vaihtoehto. Tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Nyt vaan kylmäillään jalkaa ja katsotaan mihin suuntaan se etenee ja toimitaan sen mukaan. Toivottavasti Sinun viikkosi alkoi mukavammin!


EDIT. 13.5.2015

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…