Siirry pääsisältöön

Paras kengittäjä ja ratsastuksenopettaja

Nämä kuavt EIVÄT ole sunnuntain ratsastustunnilta vaan viime viikon tiistain ratsastukselta!
Lauantaina Jenni oli laittanut äitille viestiä, että voisi tulla kengittämään meidän hevoset sunnuntaina. On se hienoa kun meidän kengittäjä huolehtii meidän hevosten kengitysväleistä! Ja nyt jotta kukaan ei luule ettei me huolehdittaisi itse hevostemme kengityksistä, olin ajatellut, että pian olisi taas kengityksen aika, mutta Jenni kerkesi eka.:D

Sunnuntaina Jenni saapui kengitystamineet kainalossaan ja aloitettiin Roosasta. Siivosin samalla Roosan karsinan. Jenni ja Sonja olivat sillä välin puhuneet, että jos Jenni saa hevoset nopsaan kengitettyä voisi pitää meille ratsastustunnin perään. Kun sain Roosan karsinan siivottua puheltiin Jennin kanssa kengityksen lomassa kaikenlaista. Lähinnä hevosista ja kertoilin siinä sitten meidän ongelmista sekä asioista, jotka alkaa pikku hiljaa sujua. 

Kun Remi oli saatu Roosan jälkeen kengitettyä ja piksin pikkukaviot vuoltua, lähti Jenni äidin kanssa sisälle kahville. Me laitettiin Sonjan kanssa R:t reippaasti valmiiksi ja päästiin kentälle jo aloittelemaan. Alkukäyntien jälkeen ravailin ja laukkailin Roosan kanssa hetken. Käveltiin vielä hetken kunnes Jenni tuli kentälle. Itsenäistä verkkaa oltiin ehditty tehdä noin. 20-30 minuuttia. 



Jennin kanssa aloitettiin ns. kisatyyppisellä verryttelyllä. Mentiin kumpikin omiin päätyihimme ja tehtiin kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Hevonen piti olla tuntumalla koko aika ja taipua sekä säilyttää tempo. Sain oikeasti tehdä Roosan kanssa töitä. Milloi se meni liian hitaasti ja laiskasti, tai valui voltilta pois.  Jennin ohjeiden avulla sain Roosaa  ratsastettua paremmaksi kohti tuntumaa. Itsellekkin tuli kuuma huolehtessa, että ravi pysyi aktiivisena eikä Roosa pääsisi karkaamaan. 

Pienen kävelytauon jälkeen tultiin ''radalle tervehdykseen''. Pitkälle sivulle volteja tarpeen mukaan ja käyntiä aktiiviseksi. Käynnin aktivoimiseen saatiin vinkkejä; ns. pidättää vuorotellen kummallakin ohjalla ja antaa pohjetta käynnin tahtiin. Ja pysähdyksessä pyydettiin Roosaa laskemaan päätänsä alaspäin ohjia liikuttelemalla. Aika äkkiä Roosa kekkasi mitä siltä pyydettiin. Kun käynti meni ok, tultiin ravissa samaa. Pysähdykset meni ok ja Roosa alkoi laskemaan päätänsä aina vain paremmin pysähdyksessä. Ravissakin Roosa välaytteli hienoja pätkiä kun tehtiin samaa kuin käynnissä, nyt vain ravin tahtiin. 



Jennikin kehui, kuinka hienosti Roosa meni ja sanoi, että nyt se käyttää niitä takajalkojansa ja menee peräänannossakin. Epäili sitten, että onkohan Roosalla tehty samaa juttua ennenkin kun se kekkasi sen niin nopeasti. Fiilis oli tässä vaiheessa ja niin hyvä!:) Myönnetään, hommiakin sai selässä tehdä 100%.  

Ja sitten laukkaa. Oltiin  pääty-ympyrällä ja ensinmääitteeksi haettiin hyvä aktiivinen käynti ja siitä laukannosta, muutama askel laukkaa ja siirtyminen käyntiin. Tämä tehtävä meni alun kankeuden jälkeen myös ihan kivasti, kun sinne satulaan istui ja ratsasti. Aluksi olin ihan hukassa kun asiat piti tehdä niin nopeasti, mutta onneksi saatiin jutun juonesta kiinni nopsaan. Ja sitten kun vielä Jenni sai taottua mulle, että tee pari kertaa vähän räväkämpi puolipidäte ja pohje, laukan nousemiseksi terävämmin saatiin nostoistakin parempia. 



Tämän tehtävän jälkeen luulin pääseeni pälkähästä, mutta mitä vielä! Jennillä oli suunnitelmissa vielä yksi tehtävä. Laukannosto ravista kulmassa, keskiympyrä, lyhyen sivun jälkeen kokorataleikkaa. Tässä tehtävässä sai tehdä töitä, ettei paketti levinnyt käsiin. Oikea kierros ensin. Pari ravivolttia ja hevonen kuulolle, nosto, laukan aktiivisenä pitäminen ympyrä, kokoamista kulmaan, eikä pari askelta ravia.. uusi nosto, kokorata leikkaa ja liian lähelle kulmaan ja hakemista, ravivoltti ja hevonen takaisin kuulolle. 

Vasempaan kierrokseen pysyttiin koko aika ravissa, Roosa oli kivankuuloinen ja kokorataleikkaankin sain onnistumaan paremmin ratsastamalla lyhyemmän tien, päästäkseni uralle ennen kulmaa. Ravivoltilla hevonen takaisin kuulolle. Jenni totesikin, että parannusta ekalle kerralle tuli. Jes! Loppuun ravailtiin vielä ajatuksella eteen-alas.

Fiilikset olivat kyllä aivan mahtavat tunnin jälkeen, kiitos Jenni huipputunnista! Ja oon vähän ylpeä itsestänikin kuin jaksoin oikesti ratsastaa enkä jäänyt lintsaamaa. Sen homaa heti Roosastakin kun selässä tekee tarpeeksi ja oikein hevonenkin toimii. Tuolta pieneltä pallerolta kun mitää ei saa ilmaiseksi!♥



Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…