Siirry pääsisältöön

Tiistain tunnista tarinaa


Tiistaina pääsin Roosan kanssa pitkästä aikaa tunnille. Tunti alkoi kuudelta joten sain ihan rauhassa syödä kotona ja vaihtaa tallivaatteet päälle. Sen jälkeen hain Roosan laitumelta puoli viiden aikoihin. Harjasin Rouskun ja se olikin vähän puhtaampi kuin viimeviikolla, onneksi! Sen jälkeen laitettiin kuljetussuojat jalkaan ja tajusin kellon olevan vasta viisi ja reilu puolituntia siis vielä lähtöön. Kerrankin käytin tämän ajan hyödyksi ja siivosin kaikki kolme karsinaa. Laitoinpa myös vetet, heinät ja kivennäiset + iltanamit valmiiksi. Sen jälkeen Roosalle vielä suitset päähän ja kattelin mukaan otettavat tavarat mukaan. Kerkesin jopa selaamaan facebookin läpi ennen kun iskä tuli ja sain kantaa tavarat autoon. Lopuksi vielä Roosa kyyttiin, eikä siinä ollut ongelmia. 

Perillä Roosa tuli kopista melko reippaasti ulos ja sainkin sen laittaa heti lähimpään puuhun kiinni ja eikun satula selkään kun kello oli jo melkein kuusi. Kotona mietin hetken aikaa että mahdankohan laittaa kannukset vai en kun pihalla on niin kova tuuli, että jos Roosa ottaa jo siitä kipinää kavioihinsa. Päätin silti laittaa ja ajattelin että ne on helpompi ottaa pois kun alkaa kesken kaiken laittamaan. 

Alkukäyntien jälkeen alettiin ravailemaan ja en saanut toiseen suuntaan sisäpohjetta läpi (en muista millään kumpi suunta, onhan nyt jo perjantai..). Kun sitten vaihdettiin suuntaa sain sisäpohkeen paremmin läpi. Kun oltiin ravailtu siirryttiin välikäyntien jälkeen meidän päivän tehtävään. Kerron nyt tähän eka mitä tehtiin ja mikä oli tavoite sen jälkeen miten sujui. Tehtävä oli että käännytän L päädyssä muutamaa metriä ennen kulmaa kentän keskelle ja suoristettiin hevonen ja tultiin käynnissä uralle pohkeenväistöä, sen jälkeen vuorossa olikin heti  laukannosto ja C päätyyn ympyrä/ympyröitä. Tavoitteena taas oli että pohkeenväistössä ei olisi paljon hiomista ja pääpaino olisi laukassa. Laukan tavoitteena oli saada sitä lyhentymään, eikä niin että Roosa vain kaahottaisi ''päättömästi''. Ja pohkeenväistön tarkoituksena oli saada hevoset jo keskittymään ja lyhenemään niin että Roosa ei pääsisi laukassa niin pitkäksi kun olisi jo valmiiksi lyhyenä.


Tultiin ensin vasempaan kierrokseen. Pohkeenväistössä ongelmana oli se että taivutin Roosaa aluksi liikaa, mutta kun korjasin sen, niin saatiin sitten kehuja onnistuneistakin pätkistä. Tähän suuntaan laukka nousin ensinmäisen kerran jälkeen ongelmitta. Laukan lyhentäminen ei oikein onnistunut tähän suuntaan ja sitten Roosa vielä karkasi täysin mun ulkoavuilta parin kierroksen ajan ja suurensi  ympyrän keskelle kenttää. Onneksi vika kerta onnistui ihan kohtuullisesti. 

Oikeassa kierroksessa hankaluus oli jo vaikeampana suuntana meille pohkeenväistö, jossa on ollut jo kotona ongelmia. Mun piti vain olla tarkkana että Roosa lähtee pohkeesta sivulle ja on ensinnäkin tarpeeksi energinen väistössä. Vikalla kerralla kun tultiin pohkeenväitö saatiin se onnistumaan tosi hyvin. Roosa oli ahtiivinen ja väisti hyvin. Laukan nostossa ilmeni tähän suuntaan ongelmia, tosin taisi sekin onnistua näin vikalla kerralla. Laukkaympyrä saatiinkin sitten tehdä usempi peräkkäin. Ensin koitin lyhentää ja sainkin pari askelta lyhennettyä ja sitten ratsastin yhden ympyrän eteen ja taas kiinni. Tähän suuntaan sain laukkaa lyhenemään jo ennen viimeistä kierrosta pieniä pätkiä kerrallaan. Ja se eka kerta kun Jenni oli vaan että:''hyvä, tunsikko ne pari askelta kun se oikeasti lyhensi?'' Tunsinhan minä. Ja takajalkojen työskentely laukassa oli aktiivisempaa kuin viime kerralla. 


Tunnin aikana sain vielä palautetta mm. jalan asennostani. Siitä että mulla nousee helposti kantapää ylöspäin kun annan pohjetta, ja tämä ongelma korostuu varsinkin ravissa ja laukassa. Sainkin sitten kiinnittää siihen oikein kunnolla huomiota ja kun sisäistin sen sain laukankin lyhenemään. Olenhan mä tämän ogelman tiedostanut jo varmaan puolivuotta sitten, mutta sanoppa miksen ole saanut kiinnitettyä tähän huomiota niin paljon että olisin alkanut korjaamaan ongelmaa. Eipä ole ensinmäinen ongelma jota alan korjaamaan vasta kun joku mua kokeneempi huomauttaa asiasta. 


Loppukäyntien jälkeen purin Roosan nopsaan ja se kävikin vähän kierroksilla jäädessään yksin pihalle. Jennin avustuksella sain Roosan nopeasti matka kuntoon ja lastattua iskän kanssa vaikka Roosa meinasi peruutella kopista omia aikojaan. Matkan aikana meidän Peruna (iskä keksi tän nimityksen Roosalle joskus kesällä) onnistui jäämään fleeceloimestaan johonkin kiinni ja oli se revennyt ihan kivasti kyljestä.. ÄitMeii onneksi lupasi korjata sen, tosi harmitteli huonoja ompelukoneita. Ja mä aloin haaveilemaan uudesta kaulakappaleellisesta ja tummansinisestä fleeceloimesta vähän paremmaksi loimeksi. Sen lisäksi ostoslistalla on yhdet Jennin suosittelemat kuolaimet kokeiluun ja väliaikaisiksi. Ja sitten jotku kivat kouluratsastukseen tarkoitetut suojat ja bootsit olis hyvät.

Venähtipä tästä postauksesta taas pitkä, toivottavasti jonkun mielenkiinto säilyi loppuun asti. Roosa on lomaillut sitten tunnin jälkeen loppuviikon kun pimeys on tullut eikä missään näe ratsastaa! Iskä on soitellut sähkömiehelle että tulisi laittamaan kentälle valot, mutta kestää. Ja sitten koeviikot ovat alkaneet, jippii!..:/ Tällä viikolla meillä oli ympäristö bilsan koe jonka toivon menneen hyvin ja sitten fysiikan koe, joka tehtiin kolmen hengen ryhmissä ja meni myös ihan kivan tuntuisesti. Ensi viikolla vuorossa olisi matikkaa, maantietoa ja ruotsi. Ja vielä vikalla viikolla odottaisi enkunkoe.. Hyvää viikkonloppua kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…