Ei ollut ihan meidän päivä

Ei sitten mennytkään kuin viikko tämän postauksen julkaisemiseen. Netti on takkuillut läppärillä kuvia muokatessa, joita ei ole edes montaa kun Sonjan tuli käskystäni huolimatta pukeutua kunnolla kylmä. Toinen tietokone on ollut raivostuttavan hidas videota kasatessa. YouTubeen lataaminen on todella hidasta eikä se suostunut toimimaan. Ja mitä tapahtui videon laadulle? Vannon että alkuperäinen versio enne youtubeen lataamista ei ole noin huonolaatuinen.. Ja sitten oma hitaus ja kärsimättömyys. Tässä tämä nyt vihdoin sitten on.

Tiistaina päästiin Roosan kanssa pitkästä aikaa tunnille Rajakallioon. Tällä kertaa iskä vei meidät sinne kopilla ja vaikka kotona meillä tuli kiire oltiin hyvissä ajoin perillä ja saatiin sitten odotella muita. Käytettiin tämä aika Roosan kanssa hyödyksi ottamalla nopeasti ja kevyesti lyösällä ohjalla kaikki askellajit läpi. Kun muut oli valmiita käveltiin hetken kunnes kerättiin ohjat käteen ja aloitettiin työskenteleminen ensin käynnissä tehden päätyihin ympyrät ja pitkien sivujen keskelle pienet voltit.

Käynnissä Roosa kiemurteli pääty-ympyröillä, mutta alun hakemisen jälkeen alettiin samaan parempaa pätkää käynnissä ympyrällä. Kumminkin ympyröillä lyötyi nopeasti oikea asetus ja niihin voi olla tyytyväinen. Voltit olivat mun mittakaavassa aika pieniä ja siinä oli se haaste että sai ulkoavut läpi että tuli tarpeeksi pieni voltti. 

Meillä Roosan kanssa koko tehtävä oli yhtä hakemista. Pellolla ratsastaessa Roosalla on lyötynyt hyvin oma moottori toisin kun tiistaina tunnilla sitä ei ollut ollenkaan. Koko aika sai pyytää eteenpäin, joka omalta osaltaan hankaloitti ratsastamista. Myös se että Roosa painoi kädelle, varsinkin ravissa oli mulle tosi raskasta. Jatkettiin tätä kuviota myös ravissa ja jos käynnissä jo tuskailin tehtävän vaikeutta niin mitäs sitten ravissa? 

Roosa painoi kädelle nyt vielä enemmän, lähinnä voltilla, joka oli sille hankala. Tietysti vähän parannettiin loppua kohden muttamutta.. Suoritus ei ollut läheskään niin hyvää mitä se olisi voinut olla. Ympyrät onnistuivat sitten paremmin vaikka niilläkin esiintyi kädelle painamista. Oikeasti tässä vaiheessa teki mieli pitää pieni itkupotkuraivo-kohtaus. Hillitsin kumminkin tunteeni ja hammasta purren pyrin tekemään kaikkeni. 

Ennen kuin vaihdetiin suuntaa kaveltiin pari kierrosta pitkillä ohjilla, että hevoset sai venyttää kaulaansa. Toiseen suuntaan meni suunnilleen yhtä hyvin. Ohjille painaminen jatkui ja myös kuurous pohkeille jatkui. Roosa myös kompasteli kumpaakin suuntaan. Ympyrät onnistui tähänkin suuntaan paremmin kuin voltit, mutta myös ne alkoi luonnistamaan. Jenni sitten neuvoi että kutettelisin raipalla Roosaa mahaan/mahan alle ja pidän ulko-ohjalla vastaan saaden tällä lailla voltilla aktivoitua Roosan takajalat. Pari pätkää saatiin tosi hyvää tällä tekniikalla. Ja yksi ihan kokonainen volttikin. 

Tämän tehtävän aikana sain noottia liian korkeasta kädestä ja sainkin ohjeeksi pitää kättä matalammalla. Tietenkin sen takia että se olisi Roosalle kivempi ja koska Roosa on aika matalaryhtinen sen on helpompi tokeutua kuolaimeen jos mulla on kädet matalammalla. Ja sitten se sama vanha ongelma että kantapää nousee pohkeita antaessa. Yritin sitten kiinnittää näihin huomiota kaiken muun ohella. 

Jatkettiin laukassa samaa kuviota, että puolet laukattiin ja puolet ravattiin. Roosa kyllä nosti laukan, mutta en millään meinannut saada lyhennettyä laukkaa ja voitte uskoa minkä näköistä räpellystä meidän pienet laukkavotit oli. Pääty-ympyrät lähinnä kaasuteltiin täysillä läpi jotain ihme sekalaista räpellystä. Ravailtiin vielä loppuravit antaen hevosten venyttää kaulojaan. 

Samalla kun käveltiin saatiin jokainen ratsukko Jenniltä palautetta tunnista ja siitä miten meni. Mulle Jenni sanoi että voisi joskus pyörähtää itse Roosan selässä että saisi vähän kokeilla millainen se on ja osaisi sitten paremmin neuvoa mua. Tämähän käy mulle paremmin kuin hyvin!! Ja sitten puhuttiin vähän että jos Roosalle vaihtaisi kuolaimen johonkin sellaiseen missä on vipuvaikutusta ja pitäisi sillä ns. kuurin sille. Sen takia vaihtaa kuolainta kun Roosa painaa käteen eikä kuuntele oikein pidätteitä ja kulkee vain pää ja kaula pitkänä. 

Myönnetään että oon itsekkin miettinyt tätä kuolaimen vaihtoa ainakin silloin tällöin että saisi vähän vahvempaa rautaa suuhun kun tuntuu että pidätteet ei mene läpi. Tässä ei missään tapauksessa ole siitä kyse että lisätään varusteita kun omat taidot loppuu!! Tai no ehkä vähän siitä, mutta ratkaisu ei olisi pysyvä ja sillä olisi tarkoitus helpottaa meidän menoa ja auttaa meitä eteenpäin niin että pärjättäisiin nivelillä paremmin.