Siirry pääsisältöön

Kahden ratsun keskiviikko


Todella suureksi harmikseni joudun toteamaan että keskiviikon ratsastuksista ei ole minkään laista materiaalia. Syy tähän on se että olin matkassa ns. yksin Sonjan maatessa kotona kipeänä ja toista kuvaajaa en siihen hätään saanut. Haluan kumminkin kirjoittaa postauksen keskiviikosta vaikka uusia kuvia ei nyt olekkaan enkä sen takia saa postauksesta sellaista kun halusin. Ja niin varoitan vielä että tekstiä tulee ihan reippaasti. 

Harmillisesti Sonja tuli keskiviikoksi kipeäksi eikä sitten päässyt omalle ratsastustunnille. No juonin sitten kyseisen tunnin itselleni ja Roosalle. Koulusta olin kotona kahtakymmentä minuuttia vaille neljä. Söin sitten nopeasti välipalaa ja vaatteiden vaihdoin jälkeen lähdin tallille. Sonjan avustuksella pääsin lähtemään aikataulussa viisi minuuttia yli neljä. 

Matka meni hyvin Roosa käyttäytyi hidastelua ja mutkittelua lukuunottamatta hyvin. Otettiin muutama ravi pätkä ja yksi lyhyt laukkapätkä. Lämpimästä säästä ja reippaasta vauhdista johtuen Roosa oli ihan hikinen kun päästiin perille. Kun odoteltiin että muut tuntilaiset on valmiita Roosa meinasi piehtaroida ja kerkesi jo makuulle maahan. Karjaisemalla ja jalalla pökkäämällä sain sen kumminkin nopeasti ylös. 

Havainnollistava kuva tehtävästä.
Alkukäyntien jälkeen kerättiin ohjat käteen ja alettiin tekemän seuraavan laista tehtävää: Tehtiin lyhyelle sivulle voltti siitä jatkaen pitkälle sivulle uran sisäpuolella olevalle pujottelulle. Pujottelun jälkeen tehtiin toiselle lyhyelle sivulle voltti ja jatkettiin siitä pitkälle sivulle puomeille joissa noustiin kevyeeseen istuntaan. 

Aluksi tultiin tätä tehtävää käynnissä oikeaan kierrokseen. Sonja on mulle joskus vinkannut että pujottelu on hyvää jumppaa jäykälle hevoselle, mutta en ole ottsnut sitä todesta. Tai en vain ole jaksanut kokeilla ja uskoa pikkusiskon vinkkejä. No nyt pääsin testaamaan että oikeassahan Sonja oli.

Ekoilla kerroilla en saanut Roosaa taipumaan yhtään tai pohkeita läpi. Onneksi Jennin vinkeillä ja sitkeällä yrittämisellä alettiin pikkuhiljaa tajuamaan homman ydin, vaikka itse asiassa pujottelu alkoi sujumaan hyvin vasta ravissa pieninä pätkinä. Alkuun ravissa mentiin liian reipasta ravia Roosa kaula suorana kuuntelematta mun pidätteitä yhtään.

Kun sain Roosan hidastamaan vauhtia alkoi pohkeet mennä läpi ja Jenni neuvoi nostamaan sisäkättä ylemmäs, jolloin sain Roosan taipumaan niskasta. Pikkuhiljaa alettiin saamaan ravissa parempia pätkiä niin että Roosa taipui rehellisesti. Volteilla sama juttu ja puomit nyt meni ihan kohtalaisesti.

Tämän tehtävän jälkeen tultiin vielä kolmikaarista kiemurauraa. Tässä tehtävässä huomasin Roosan väsähtäneen. Se oli hidas ja tahmea eikä lähtenyt kunnolla jalasta eteen. Aloin sitten tunnin aikana miettimään että laitanko ensi viikon tiistain tunnille kannukset vai en. Ilman kannuksia pitäisi ratsastaa kunnolla oma pohje läpi eikä livistää ratsastuksesta kannuksien tuomalla helpotuksella. Ehkäpä mä nyt pähkäilen tätä tässä ja jos kysyn vaikka Jennin mielipidettä asiaan. 

Tämä ja alapuolella oleva kuvat ovat rajakalliossa silloin kuin olin estetunnilla.


Tunnin jälkeen otin Roosalta nopsasti varusteet pois ja sidoin sen puuhun kiinni ja lähdin hakemaan suomenhevostamma Urskia laitumelta. Pienen pähkäilyn jälkeen sain valittua kolmesta riimusta sen oikean ja Urskin turvallisesti tallille. Pika harjaus ja varusteet päälle ja suunta kohti kenttää. Samalla kun verkkasin Urskia Jenni teki kentälle esteitä.

Tultiin samaa tehtävää kuin silloin kun olin Roosalla tunnilla eli sarjaa jolle tultiin ravissa sisään ja ajtkettiin laukassa. Tämän lisäksi oli vielä yksittäinen pysty. Paikat ei oikein onnistunut ja kuski sääti parhaansa mukaan. Mutta kun kerran onnistuttiin sarjassa oikeasti hyvin sujui muutkin hypyt vähän paremmin. Ihan hyvä mieli jäi hypyistä ja loppuverkkauken jälkeen Jenni otti Urskin huolehtiakseen ja pääsin satuloimaan Roosan ja lähtemään kotia. Täytyy myöntää että kyllä tuntui seuraavana ja sitä seuraavana päivänä usean tunnin ratsastus jaloissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…