Siirry pääsisältöön

Sänkipellolla ratsastelua


Perjantaina päästiin syksyn ekaa kertaa ratsastamaan sänkipellolle. Kivaa oli ja mukavaa vaihtelua viime aikaiselle maastoilulle. Mentiin ihan kevyesti vähän voltteja tehden käynnissä ja ravissa. Aluksi Roosa kyllä ravasi eteen, mutta kiemurteli pois volteilta. Onneksi tämä ongelma hävisi loppua kohden ja Roosasta kuoriutui oikein mukava. Laukkaa otettiin suoralla ja isolla ympyrällä. Roosa soustui laukkaamaan rauhallista laukkaa eikä painanut sisäohjalle. 

Sonja ja Remi oli pellolla mukana ja Sonjan kanssa otettiin pokkarilla muutama kuva toistemme ratsastuksista lopuksi. Se selittäköön laadun kun on vähä hämärää, kuvaa hevosen selästä, kameran kuvakapasitettii ei ole kovin suuri niin siksi säin mössöisiä kuvia. Mutta on edes jotain!!:)



Lauantaina Roosalla oli vapaapäivä koska en kerinnyt ratsastamaan sillä aamupäivän-päivän kauhajoen reissun takia, sitten syötiin ja pian sainkin laittaa itseni kuntoon ja lähteä ajelemaan kohti kylää. Menin ensin pariksi tunniksi karhesin tupailtaan askartelemaan ja sen jälkeen J:lle. Tänään kun tulin kotia lähdin jonkin ajan päästä kohti tallia ja hain myös Roosan sinne. Suunnattiin taas sänkipellolle ratsastamaan.

Pellolle päästyäni aloin heti ravailemaan ja Roosa oli tosi hätäinen ja punki volteita ulos, Pikku hiljaa sain vauhdin tasoittumaan ja voltit paremmiksi ulkopohkeen avustuksella. Otettiin vielä pari isoa ympyrää laukkaa kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen tein käynnissä voltteja ja pohkeenväistöä. Väistöt onnistui ihan hyvin, mutta volteilla sai tehdä vähän enemmän töitä että sai Roosan taipumaan kunnolla. 

Ravi oli vieläkin kiireistä ja siinä haettiin lähinnä oikeata taipumista ja tahtia kumpaankin suuntaan. Laukka meni ok vaikka Roosa oli edelleen kiireinen ja painoi vähän ulko-ohjaan. Lopetettiin kumminkin hyvään pätkään ja käveltiin kotia hetken ravailun jälkeen.



Tänään tuli ekaa kertaa sellanen olo että ollaan menty Roosan kanssa. Roosan ratsastettavuus on parantunut vaikka vieläkin saa hioa timattia raa'alla kädellä mutta silti. Siirtymiset askellajien välillä on pehmeämpiä. Ja Roosa alkaa myös suoristumaan paremmin, niin suoralla uralla mutta myös oikean ja vasemman kierroksen väliset erot ei ole enää niin suuret kun ennemmin. Ainakaan hyvänä päivänä. Ehkä me Roosan kanssa vielä lyödetään yhteinen sävel ja päästään kehittymään ratsukkona. <3

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Ei ole. Nämä on joskus remille ostettu käytettynä ja pieniksi todettu ja päätin sitten kokeille niitä roosalle.:)

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…