Sänkipellolla ratsastelua

Perjantaina päästiin syksyn ekaa kertaa ratsastamaan sänkipellolle. Kivaa oli ja mukavaa vaihtelua viime aikaiselle maastoilulle. Mentiin ihan kevyesti vähän voltteja tehden käynnissä ja ravissa. Aluksi Roosa kyllä ravasi eteen, mutta kiemurteli pois volteilta. Onneksi tämä ongelma hävisi loppua kohden ja Roosasta kuoriutui oikein mukava. Laukkaa otettiin suoralla ja isolla ympyrällä. Roosa soustui laukkaamaan rauhallista laukkaa eikä painanut sisäohjalle. 

Sonja ja Remi oli pellolla mukana ja Sonjan kanssa otettiin pokkarilla muutama kuva toistemme ratsastuksista lopuksi. Se selittäköön laadun kun on vähä hämärää, kuvaa hevosen selästä, kameran kuvakapasitettii ei ole kovin suuri niin siksi säin mössöisiä kuvia. Mutta on edes jotain!!:)

Lauantaina Roosalla oli vapaapäivä koska en kerinnyt ratsastamaan sillä aamupäivän-päivän kauhajoen reissun takia, sitten syötiin ja pian sainkin laittaa itseni kuntoon ja lähteä ajelemaan kohti kylää. Menin ensin pariksi tunniksi karhesin tupailtaan askartelemaan ja sen jälkeen J:lle. Tänään kun tulin kotia lähdin jonkin ajan päästä kohti tallia ja hain myös Roosan sinne. Suunnattiin taas sänkipellolle ratsastamaan.

Pellolle päästyäni aloin heti ravailemaan ja Roosa oli tosi hätäinen ja punki volteita ulos, Pikku hiljaa sain vauhdin tasoittumaan ja voltit paremmiksi ulkopohkeen avustuksella. Otettiin vielä pari isoa ympyrää laukkaa kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen tein käynnissä voltteja ja pohkeenväistöä. Väistöt onnistui ihan hyvin, mutta volteilla sai tehdä vähän enemmän töitä että sai Roosan taipumaan kunnolla. 

Ravi oli vieläkin kiireistä ja siinä haettiin lähinnä oikeata taipumista ja tahtia kumpaankin suuntaan. Laukka meni ok vaikka Roosa oli edelleen kiireinen ja painoi vähän ulko-ohjaan. Lopetettiin kumminkin hyvään pätkään ja käveltiin kotia hetken ravailun jälkeen.

Tänään tuli ekaa kertaa sellanen olo että ollaan menty Roosan kanssa. Roosan ratsastettavuus on parantunut vaikka vieläkin saa hioa timattia raa'alla kädellä mutta silti. Siirtymiset askellajien välillä on pehmeämpiä. Ja Roosa alkaa myös suoristumaan paremmin, niin suoralla uralla mutta myös oikean ja vasemman kierroksen väliset erot ei ole enää niin suuret kun ennemmin. Ainakaan hyvänä päivänä. Ehkä me Roosan kanssa vielä lyödetään yhteinen sävel ja päästään kehittymään ratsukkona. <3