Siirry pääsisältöön

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka


"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."

Kuva harjauspaihalta, johon hevosen saa kahdelta puolelta kiinni.
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Välillä käymme maastossa taluttaen shetlanninponeja ja pikkuveljen ratsastaessa.
Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täytyy kiittää täällä päin autoilevia ihmisiä viisaasta käytöksestä hidastaa tiellä liikkuvia hevosia kohdatessa.

Tätä metsätietä pitkin päästään laukkasuoralle!:D
Keväisen ojatulvan aikaan käydään lottaamassa tielle tulleessa vedessä.
Arvostan myös suunnattomasti sitä mahdollisuutta että voidaan kesäisin ratsastaa pelloilla heinänteon jälkeen. Onko ihanempaa aivojen nollaustapaa kuin päästää pellon päästä päähän täysiä? Ja pellolla ratsastaminen myös kivaa vaihtelua koulutreeneihin pölyisen kentän sijasta kesäisin. Ja talvella pellolla on taas hyvä pitää hankijumppaa. 

Meidän kenttä syksyllä 2013. Nyt ajettu lisää murskaa kentälle pehmeyden takia.
Kentän lanausta ennen ratsastamaan lähtöä.
Myös lähimetsissä on kiva räpiä ja saa hevosetkin erilaista treeniä samalla oppien katsomaan jalkoihinsa. Meillä menee tässä omassa pihapiirissä kiva pikku lenkki navetan, tallin ja hallin ympäri ja sitten kun käy vielä oikotien päässä ja tulee takaisin tulee sopivasti alkukäynnit kentälle mentäessä. Myös metsen kautta pääsee puolenkilometrin lenkin. Navetan ympäri ja oikotien päähän ja takaisin me yleensä hiihtoratsastetaan, kun ne on aurattu auki ja siihen tarkoitukseen oikein hyvät.

Meidän oma ratsastus kenttä on todella kivassa paikassa pihapiiristä sivussa. Kenttä ei ole vielä täysin valmis vaan se on rakennusvaiheessa. Kentältä puuttuu vielä päällinmäinen hiekkakerros, aidat ja valot, jotka mahdollistavat ratsastuksen myös talvella pimeään aikaan.

Pellolla treenailua.

Kommentit

  1. Olisi kiva jos tekisit esittelysivun itsestäsi ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…