Siirry pääsisältöön

Mastoilua, maastoilua ja maastoon-->

Pari viime päivää ollaan käytetty Roosan kanssa maastoiluun. Tiistaina kierrettiin koko lenkki maantietä pitkin ja muutama auto tuli vastaa, joita väistettiin peltoliittymään vaikka ei Roosa sanonut autoista mitään. Ainut mistä Roosa sanoi oli silta, jossa oli pelti päällä. Ja tässäkin kohtaa tuntui pelottavampi asia olevan puskat, joissa asui ihan varmasti poninsyöjähirviö. Sen jälkeen käveltiinkin aika reippaasti seuraavat muutama kilometriä kunnes Roosa taas rentoutui ja rauhottui.:) Tosi kiva lenkki oli ja mentiin se kokonaan käynnissä. Ihanaa kun on tollanen hevonen joka ei pelkää autoja, tulee paljon enemmän maastoilumahdollisuuksia mitä Remin kanssa maastoillessa on.
Keskiviikkona lähdin ratsastamaan melkein tuntia aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Poikettiin sitten Roosan kanssa alkuperäiseltä reitiltä metsätielle ja käytiin katsastamasta siitä pari umpikujaa. Sitten käännyttiin sellaiselle metsätielle mistä päästiin vain jatkamaan ja jatkamaan kunnes tultiin maan tielle. Katselin vähän tiellä että missäs me ollaan ja J:lle selitin WA ääniviestillä etä nyt ollaa varmaan sillä tiellä millä luulen mut tää ei näytä siltä. Hetken päästä totesin että arvaukseni meni vähän pieleen ja sitten vasta tultiinkin sille tielle missä luulin meidän jo olevan. Manasinkin sitten tätä mun hyvää suuntavaistoa ja harkitsen vakavasti kartan ostoa vaikka luulen että en osaisi lukea sitä ja yrittäisin kumminkin lukea sitä väärin päin. :DD

Lenkinstä tuli vähän pidempi kuin elisestä, mutta olin todella iloinen kun lyödettiin uusi reitti. Ja sitten äiti kertoi joskus ratsastaneensa tämän lenkin ja tajusin sitten sen olevan se lenkki mistä äitin kaveri mainitsi kun oltiin maastossa. Tuolla lenkillä mitä nyt mentiin niin metsätie oli juuri sellainen missä voisi vaikka ravailla ja laukkailla, mutta pätkä oli aika heinikkoista enkä siinä menesi käyntiä enempää. 
Täytyy nyt vielä hehkuttaa Roosaa kun se on niin ihana. Ei kysellyt että onko pakko mennä, eikä säikkynyt mitään. Se siitä tarkasta viikkosuunnitelmasta, mutta kieltämättä nämä maastokäynti lenkit huokuttelee näillä lämpölukemilla paljon enemmän. Nyt suunnitelmat on muuttunut sen verran että otetaan yksi hyppykerta tälle viikolle ja todennäköisesti mennään sileällä tämän viikon lopussa tai ensi viikon alusta. Mutta nyt vaan maastoillaan kun ei jaksa alkaa tuuppailemaan tällä helteellä pölyisellä kentällä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…