Siirry pääsisältöön

''Asfaltti tomuinen tahtoisin oluen mut ei, en saa...''


Kaikki kuvat on itse ottamiani, jos kuvatekstissä ei toisin mainita.
Lämmintä on piisannut taas monta päivää, mutta en valita. Oon oikeasti nauttinut kun on saanut maata pihalla auringossa ja ruskettua. Oon koittanut juoda paljon ja kaikki liikkuminen on ollut minimissään. Torstaina menin Roosalla 19km reilussa kolmessa tunnissa. Remin kanssa oon oppinut siihen että se pelkää autoja niin nyt joudun opettelemaan Roosan kanssa olemaan jännittämättä autoja. Lenkki menin hyvin, mitä nyt Roosa säikähti pari kertaa ojasta lentoon lähtevää lintua. Itselle oli viimeiset viisi kilometriä täyttä tuskaa selässä kun en ole tottunut ratsastamaan noin kauaa tai noin pitkää lenkkiä.

Perjantaina lähdettiin keskiselle ja ostettiin mulle sieltä uusi koululaukku edellisen vedellessä viimeisiä. Vanhassa kun tuli pohjaan reikä sauman kohdalle ja vetoketjukin on hajalla. Sen lisäksi mukaan tarttui paljon hehkutettuja baby lipsejä. Mutta hillitsin itseni ja ostin vain kaksi, yhden värillisen ja yhden värittömän. Nyt kun oon niitä muutaman päivän kayttänyt niin hyllä huomaa eron. Ei siis ihan turhaan hehkutettu tätä tuotetta. Ja sitten ostin uuden ripsarin. 

Pari vaatekappalettakin tarttui mukaan. Collegekankaiset huosut ja olkaimeton toppi. Kumpaankin olen jo täysin rakastunut kun ne on niin mukavat päällä!:) Kotimatkalla poikettiin halpa-halliin josta mukaan lähti vielä muutamat lengginsit. Kahdet mustat ja yhdet valkoiset, en siis lyötänyt sellaisia haluamiani keskiseltä. Ja sitten ohut pinkki paita, joka on varmasti kesäiltoina tosi mukava ja viileä päällä.

Kuva on Sonjan ottama ja tästä näkee mun lauantain asun.
Kun päästiin kotia tyhjäsin ruokaostoksia kaappiin ja vaidoin vaatteita ja lähdin kylälle skopolla. Siellä vierähtikin loppuilta. Kotona menin suoraa nukkumaan ja Roosa sai perjantaina vapaapäivän. Lauantaina koitin vähän siivoilla, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Ja illalla J tuli meille yöksi. Ja Roosa sai perään toisen vapaan kun en jaksanut taikka kerinnyt sitä ratsastaa. Remillä ratsastin Sonjan taluttamana pihan ympäri kaksi kertaa fiilistelle ja pääsin jopa selkää tosi helposti ilman apua.

Kuva on Leevin ottama.
Sunnuntaina iltapäivällä oli sitten vihdoin ja viimein ratsastusta luvassa. Sonja lähti aamupäivästä yyteriin kavereidensa kanssa, joten päätin käyttää tilannetta hyväkseni ja ratsastaa Remilläkin. Niimpä vaihdoin ratsastushousut jalkaan ja lähdin hakemaan Remiä laitumelta. Nopea harjaus tallissa, harjan letitys, suojat, satula ja suitset ja selkään. Alkukäyntien jälkeen mentiin kentällä tuupailemaan noin 20-30minuutiksi. 

En muistakkaan koska olisin ratsastanut Remillä kunnolla viimeksi. Se on niin erilainen kun Roosa, paljon herkempi ja reippaampi. Aluksi tein sillä muutaman voltin millä Remi meinasi alkaa kiukuttelemaan, mutta kun pyysin vain eteen niin Remi lopetti sen. Muutamia väistöjä joissa Remi meinasi alkaa ennakoimaan. Sen jälkeen vuorossa oli ravia ja katkettiin samalla kaavalla. Volteilla Remi meinasi karata ulkolapa edellä, mutta kun muistin pitää ulkoavut lähellä loppui punkeminen.


Laukkaakin otettiin. Laukka oli reipasta, muttei kovin hyvän laatuista. Remi kumminkin tykkäsi kun sai laukata ja laukattiin kumpaankin suuntaan muutamat ympyrät ja Remi oli todella kevyt ratsastaa. Lopuksi ravattiin vielä muutama hyvä voltti kumpaankin suuntaan ja palkinnoksi Remille lähdettiin vielä neljän kilometrin maastolenkille. Remi käyttäytyi hyvin sielläkin. :)


Kun olin Remillä maastossa kauempana alkoi jyrisemään ja aurinko peittyi pilvien taakse. Mietin että kerkeänkö ratsastaa Roosalla vai alkaako sataa ja ukkostaa ihan kunnolla. Hyvin kerittiin eikä edes alkanut ukkostaa. Roosan kanssa mentiin kentälle ja tehtiin koko aika samaan kuviota. Eli tein lyhyen sivun päätyn voltin, käännyin voltin jälkeen pari metriä ennen kulmaa ja tein käynnissä väistöä uralle asti, jonka jälkeen suoristus ja pysähdys, välillä myös peruutus ja sen jälkeen tehtävä toistui samanlaisena. Aluksi menin koko tehtävää käynnissä ja kun se sujui aloin tulemaan koko tehtävää ravissa lukuunottamatta väistöä, jonka tulin joka kerta käynnissä.


Ravikin meni ihan hyvin kunnes aloin tulemaan tehtävää laukassa. Voltit eivät menneet kauhean hyvin, vaikka niillä tuli ihan kivoja pätkiä. Siirtymiset käyntiin onnistui ihan hyvin ravin kautta. Kun olin tyytyväinen käveltiin loppukäynnit ja mentiin takaisin tallille. Hyvä mieli jäi Roosalla ratsastamisesta vaikka yhtä hyvin ei mennytkään kun Remin kanssa, jolla vaatimus tasokaan ei ollut yhtä korkea. Kummankin hepan pyyhin märällä sienellä läpi ratsastuksen jälkeen ja venyttelin leipä palojen avulla. Roosa ei vain vielä hoksannut tätä ideaa.

Tänään eli maanantaina Sulkku sitten muutti Rajakallioon. Jenni kävi hakemassa sen noin yhden maissa ja Sulkku melkein juoksi kuljetusautoon. Tosin siellä oli jo kaveri odottamassa. Viikon ajan oon tiennyt että pian Sulkku lähtee ja oon kerinnyt sisäistämään ajatuksen ja nyt kun se oli ajankohtaista ei asia ollutkaan niin suuri shokki ja selvisin tilanteesta ilman kyyneliä vaikka muuten oon herkistellyt viime päivinä todella helposti.


Tulipa tekstiä paljon, onnittelut sille joka jaksoi lukea loppuun. Nyt saattekin kertoa mielipidettä mitä tykkäsitte tästä postauksesta. Missä on parantamisen varaa ja mikä kenties oli hyvää!?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…