Siirry pääsisältöön

Roosan koeratsastus

Oon ihan täysin unohtanut tämän postauksen luonnoksiin. Älkää siis ihmetelkö aikamuotoa, mitä en nyt jaksa alkaa vaihtamaan. Koittakaan kestää!:D

Käytiin viime viikon puolella katsomassa yhtä aivan ihanaa vuonohevostammaa. Tamma olikin meille ns. vanha tuttavuus, koska Sonja on sillä muutaman ratsastustunnin joskus ratsastanut. Minä en sillä ole ikinä ratsastanut ja ihan pikkaisen jopa jännitti että kuinkas tulee menemään varsinkin alun jälkeen kun oltiin hakemassa tammaa tarhasta se kiskoi mut heinäpaalille... Siitähän me Sulkunkin kanssa aloitettiin. 

Harjatessa tamma pyöri ympäriinsä, tai no sen verran mitä pystyi ollessaan molemmilta puolilta kiinni. Kun tammalla oli varusteet päällä suunnattiin kentälle ratsastamaan. Kentällä oli toinenkin ratsukko, joka sitten työskenteli toisessa päädyssä ja me tamman kanssa toisessa. Tein pari peruutusta, jotka meni täysin vinoo. Mitähän mä teen väärin, kun mun hepat peruuttaa aina vinoon?:o 

Toisekseen en saanut ulkopohjetta enkä sen paremmin sisäpohjettakaan läpi. Mietin vain että tuntuu samalta kun Sulkku silloin kun se tuli rajakalliosta kotia. Omistaja sanoihin että tammalla on ratsastettu viimeaikoina aika harvoin ja sen taidot ovat vähän ruosteessa. En siis senkään takia odottanut vieraalta ponilta ihmeempiä. Huomasin myös itsestäni että kädet olisi saanut olla paljon joustavammat ja katse harhaili ihan liian usein ponin niskassa. 

Alkuhäsläilyjen jälkeen sujui sitten vähän paremmin vaikken saanut ponia vieläkään asettumaan kunnolla. Ravi ja laukka nousi kivasti ja himmaaminenkin onnistui ilman kauheaa kiskomista. Tässäkin vaan huomasin puutteellisen vatsalihasten käytön. Sitten kentälle tehtiin ympyrälle pieni ristikko joka tultiin ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Täytyy myöntää että olin ihan apua apua en osaa. Päästiin kumminki kunnialla yli. Laukassa sama. Sen jälkeen este korotettiin n.60cm pystyksi joka tultiin ensin laukassa ja ohi. Toisella herralla onnistui ja se tunne kun tajuaa että jalat on ihan liian kaukana siitä missä niiden pitäisi olla. 

Hypättiin vielä toiseenkin suuntaan muutama hyppy. Ensinmäinen hyppy sähellystä, toisellä jäin jälkeen ja kolmas ja viimeinen onnistui kohtuullisesti. Sen jälkeen ravasin vielä hetken ja kävelin kunnes kierrettiin lyhyt lenkki maantietä pitkin. Ja koska autoja ei tullut vastaan ponin omistaja haki autonsa ja ajoi kerran takaa ja edestä päin että nähtiin kuinka poni käyttäytyy autoja kohdatessa. Eihän tamma meinannut niistä mitään. Eipä siinä äitille paljon tarvinnut kertoa mitä mieltä olin kun hymyilytti ja äiti sanoikin jo ratsastuksen aikana että ilme on samanlainen kuin silloinkin kun käytiin Remiä kokeilemassa. 


Kyseessä oli siis vuonohevostamma, josta Sonjan kaveri oli nähnyt myynti-ilmoituksen. Kiitos Sinulle, jos luet tätä. Olin ihan innoissani tämän nähtyä ja onneksi äiti otti heti puhelimen käteen kauempaa suostuttelematta ja sopi koeratsastuksen samalle päivälle. Koko päivän olin täpinöissäni ennen ja jälkeen ratsastuksen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Dimonan tallin yleis/esteleiri 1/2

Moi, tänään päästiin kotia leiriltä ja vähän on univelkaa kertynyt viikon aikana. Oli aivan ihana leiriporukka ja meillä oli kivaa :) Ajattelin kirjoittaa postauksen leiristä kahdessa osassa, ettei tuu ihan kamalan pitkää postausta. Nyt kirjoitan teille sunnuntaista, maanantaista ja tiistaita ja myöhemmin sitten loppuviikosta. Kuvia tuli leirillä otettua noin neljäsataa, eli mulle ihan kiitettäväti, kun en paljon edes kuvannut.  Mutta pitemmittä teksteittä aloitetaanpas!

Sunnuntaina siis lähdin Dimonaan kaverini Piian kanssa hänen isänsä viemänä. Perillä oltiin joskus kuuden jälkeen, tervehdittiin Karitaa ja kannettiin meidän valtavat laukut sisälle mökkiin. Me oltiinkin melkein viimmeisiä leirille tulioita paitsi yksi leiriläinen puuttui vielä. Mutta sekin tuli pian ja sen jälkeen Karita esitteli kaikki kaikille ja mentiin katsomaan heppoja ja jakamaan hoitsut kaikille leiriläisille. Iidalotalla oli omat poninsa Pleikkari ja Iivana mukana leirillä. Kun hoitsut oli jaettu mentiin mökki…