Roosa kuulumiset part.2 ja haastesuunnitelua

Kuulumisia, kuulumisia taas vaihteeksi kun jaksan istua koneelle kirjoittamaan. Ei tässä muuten olisi mitään ongelmaa jos olisi uusia kuviakin, mutta kun ei ole. Joko ollaan talleiltu Sonjan kanssa yhtä aikaa tai sitten toinen on joutunut vahtimaan meidän pikkusiskoa sen aikaa kun toinen talleilee. Pitäisi nyt saada loppuviikon kuvailtua ahkerasti kun Sonja lähtee leirille viikoksi, niin sitten en todennäköisesti saa ainakaan kuvia. Ja jos en käytä vanhoja kuvia, on kuvien laatu sitten pokkarikamaa kun Sonja ottaa järkkärin mukaan leirille.

Sunnuntaina Saija tuli meille ratsastamaan ja juuri ennen kun he tulivat olin satuloinut Roosa. Kävin moikkaamassa tulioita ja jatkoin navetan takaa kiertämistä, eli ns. pitkän kautta kentälle. No siilon kohdalla meidän matka sitten tyssäsi. Siilo ja navetan avonainen ovi josta kuului lypsyrobotin ja lehmien ääniä olivat ihan selviä poninsyöjähirviöitä. Aina kun päästiin eteenpäin tultiin tuplasti taakse päin. Väiteltiin asiasta vaikka kuinka kauan, kunnes Roosa uskaltautui mennä siilon ja oven ohi jännittyneenä, melkein ravissa. 

Kun sitten päästiin kentälle kävelin vielä parikierrosta kunnes keräsin ohjat käteen. Aloin tekemään käynnissä samaa tehtävää kuin viimeksi. Alkuun sain Roosan rentoutumaan vähän ja tehtiin ihan hyviä pysähdyksiä. Hetkellinen jännittyminen äitin, mumman ja Jennin tullessa kentälle. Sitten tuli vielä Sonja ja Pixi ja Saija ja Sulkku paikalle. Pian kun Roosa oli melkein yhtä rento kun aluksi, aloin ravaamaan samaa kuviota. Taas pysähdykset sujuivat paremmin vaikka on se Roosa alkanut taipumaankin jo paremmin. 

En hinkannut tätä tehtävää ravissa niin hyväksi kun viimeksi ennen kun alettiin laukkailemaan pääty-ympyrällä kevyessä istunnassa. Laukan jälkeen hetken käveltiin ja sitten pääty-ympyrällä kaynti-ravi-laukka-siirtymisiä. Lantio ei taaskaan tehnyt yhteistyötä, en istunut liikkeessä ja kun himmaan laukkaa raviin tulee kauhea kiitoravi ja jännittyminen kun en pääse istumaan satulaan tarpeeki alas, vaan jään seisomaan jalustimille. Huoh.. Ja ne ohjat on koko aika ihan kilometrin mittaiset. Mutta katsetta oon saanut nyt vähän enemmän ylös ponin niskasta vaikka se sinne vieläkin eksyy aika usein.

Maanantaina Roosalla oli kokonaan vapaata  ja se sai viettää sen ihan vain laitumella syöden. Tiistaina kiipesin taas selkään ja mentiin kentälle. Siilolla yksi ainut peruutus ja sen jälkeen hienosti ohi. Kentällä mulla ei ollut oikein mitään päämäärää koko ratsastuksella, ei tehtävää jota hinkata maailman tappiin asti. Ja ratsastus meni humputteluksi. Käynnissä Roosa taipui hienosti, mutta sitten siitä tulivasempaan kierrokseen raskas sisäohjalle. Enkä saanut sitä pitkiä pätkiä kevyeksi ohjalle. Vaikka käynti ei sujunut ihan nappiin aloin ravailemaan keskiympyällä. 

Vasempaankierrokseen sisäohjalle painaminen jatkui ja oikeaan kierrokseen taas tuijoteltiin kentän reunassa olevaan ojaan. En saanut hyviä pätkiä vaan luovutin etten saa Roosaa vielä hermostumaan. Ei kerta onnistunut niin ei sitten. Käytiin pellolla ravaamassa pari suoraa edestakaisin ja laukkaakin otettin parin suoran verran. Pitää mennä joku päivä oikein päästelemään kunnolla. :D

Kuva kopioitu http://www.lillivoitto.fi/

Keskiviikkona eli tänään ajoin skopolla ja kuten oon parina edelliskertana valittanut etä tuun ihan varmasti kaatumaan, niin tänään sen sitten tein. Enkä kovin ylpeä ole saavutuksestani. Kaatumisen seuraksenna kämmen vähä paisui ja oli todella kipeä. Vieläkin on käsi paisuksissa, mutta särkylääkkeen vaikutuksesta ei ainakaan tällä hetkellä kovin kipeä.

Mietin sitten että pystynköhän ratsastamaan Roosalla kun kämmen on paisuksissa. Päätin ottaa sen riskin että juodun pitämään ohjia vaikka sitten yhdellä kädellä ja lähdin illalla ratsastamaan. Alkukäyntien jälkeen jäin hinkkaamaan kuviota koko ratsastuksen ajaksi. Aluksi käynnissä ja sen jälkeen pitkät sivut ravissa ja loppuun koko tehtävää ravissa.

Käyntiä sain kieltämättä hinkata kaikkista eniten. Ja kulmat oli aluksi todella ongelmallisia, mutta sitten kun aloin saada Roosan rentoutumaan alkoi tulemaan kivoja pätkiä. Ja ravissakin sitten alkoi sujumaan. :p Laukkaan en ottanut kun en halunnut alkaa tappelemaan ja pilaamaan hyvää filistä siihen. Loppukäynnit käytiin kävelemässä pellolle ja sinne pitäkin päästä mahdollisimman pian ratsastamaan kunnolla!

Facebookissa on pyörinyt jos jonkin näköisiä haasteita ja viimeismpänä ainakin omassa kaveripiirissäni on pyörinyt haaste jossa pitää viiden päivän ajan kertoa joka päivä kolme positiivistä asiaa. Ajattelin sitten että toteutan tämän haasteen täällä blogissa ensiviikon puolelle varmaan menee jos en aloita jo viikonloppuna. Ihan tarkasti en vielä ole päättänyt kuinka tämän toteutan, mutta ajattelin yrittää tehdä tästä haasteesta blogiin kuvapainotteisen. :)