Siirry pääsisältöön

Roosa kuulumiset part.2 ja haastesuunnitelua

Kuulumisia, kuulumisia taas vaihteeksi kun jaksan istua koneelle kirjoittamaan. Ei tässä muuten olisi mitään ongelmaa jos olisi uusia kuviakin, mutta kun ei ole. Joko ollaan talleiltu Sonjan kanssa yhtä aikaa tai sitten toinen on joutunut vahtimaan meidän pikkusiskoa sen aikaa kun toinen talleilee. Pitäisi nyt saada loppuviikon kuvailtua ahkerasti kun Sonja lähtee leirille viikoksi, niin sitten en todennäköisesti saa ainakaan kuvia. Ja jos en käytä vanhoja kuvia, on kuvien laatu sitten pokkarikamaa kun Sonja ottaa järkkärin mukaan leirille.

Sunnuntaina Saija tuli meille ratsastamaan ja juuri ennen kun he tulivat olin satuloinut Roosa. Kävin moikkaamassa tulioita ja jatkoin navetan takaa kiertämistä, eli ns. pitkän kautta kentälle. No siilon kohdalla meidän matka sitten tyssäsi. Siilo ja navetan avonainen ovi josta kuului lypsyrobotin ja lehmien ääniä olivat ihan selviä poninsyöjähirviöitä. Aina kun päästiin eteenpäin tultiin tuplasti taakse päin. Väiteltiin asiasta vaikka kuinka kauan, kunnes Roosa uskaltautui mennä siilon ja oven ohi jännittyneenä, melkein ravissa. 

Kun sitten päästiin kentälle kävelin vielä parikierrosta kunnes keräsin ohjat käteen. Aloin tekemään käynnissä samaa tehtävää kuin viimeksi. Alkuun sain Roosan rentoutumaan vähän ja tehtiin ihan hyviä pysähdyksiä. Hetkellinen jännittyminen äitin, mumman ja Jennin tullessa kentälle. Sitten tuli vielä Sonja ja Pixi ja Saija ja Sulkku paikalle. Pian kun Roosa oli melkein yhtä rento kun aluksi, aloin ravaamaan samaa kuviota. Taas pysähdykset sujuivat paremmin vaikka on se Roosa alkanut taipumaankin jo paremmin. 

En hinkannut tätä tehtävää ravissa niin hyväksi kun viimeksi ennen kun alettiin laukkailemaan pääty-ympyrällä kevyessä istunnassa. Laukan jälkeen hetken käveltiin ja sitten pääty-ympyrällä kaynti-ravi-laukka-siirtymisiä. Lantio ei taaskaan tehnyt yhteistyötä, en istunut liikkeessä ja kun himmaan laukkaa raviin tulee kauhea kiitoravi ja jännittyminen kun en pääse istumaan satulaan tarpeeki alas, vaan jään seisomaan jalustimille. Huoh.. Ja ne ohjat on koko aika ihan kilometrin mittaiset. Mutta katsetta oon saanut nyt vähän enemmän ylös ponin niskasta vaikka se sinne vieläkin eksyy aika usein.

Maanantaina Roosalla oli kokonaan vapaata  ja se sai viettää sen ihan vain laitumella syöden. Tiistaina kiipesin taas selkään ja mentiin kentälle. Siilolla yksi ainut peruutus ja sen jälkeen hienosti ohi. Kentällä mulla ei ollut oikein mitään päämäärää koko ratsastuksella, ei tehtävää jota hinkata maailman tappiin asti. Ja ratsastus meni humputteluksi. Käynnissä Roosa taipui hienosti, mutta sitten siitä tulivasempaan kierrokseen raskas sisäohjalle. Enkä saanut sitä pitkiä pätkiä kevyeksi ohjalle. Vaikka käynti ei sujunut ihan nappiin aloin ravailemaan keskiympyällä. 

Vasempaankierrokseen sisäohjalle painaminen jatkui ja oikeaan kierrokseen taas tuijoteltiin kentän reunassa olevaan ojaan. En saanut hyviä pätkiä vaan luovutin etten saa Roosaa vielä hermostumaan. Ei kerta onnistunut niin ei sitten. Käytiin pellolla ravaamassa pari suoraa edestakaisin ja laukkaakin otettin parin suoran verran. Pitää mennä joku päivä oikein päästelemään kunnolla. :D

Kuva kopioitu http://www.lillivoitto.fi/
Keskiviikkona eli tänään ajoin skopolla ja kuten oon parina edelliskertana valittanut etä tuun ihan varmasti kaatumaan, niin tänään sen sitten tein. Enkä kovin ylpeä ole saavutuksestani. Kaatumisen seuraksenna kämmen vähä paisui ja oli todella kipeä. Vieläkin on käsi paisuksissa, mutta särkylääkkeen vaikutuksesta ei ainakaan tällä hetkellä kovin kipeä.

Mietin sitten että pystynköhän ratsastamaan Roosalla kun kämmen on paisuksissa. Päätin ottaa sen riskin että juodun pitämään ohjia vaikka sitten yhdellä kädellä ja lähdin illalla ratsastamaan. Alkukäyntien jälkeen jäin hinkkaamaan kuviota koko ratsastuksen ajaksi. Aluksi käynnissä ja sen jälkeen pitkät sivut ravissa ja loppuun koko tehtävää ravissa.

Käyntiä sain kieltämättä hinkata kaikkista eniten. Ja kulmat oli aluksi todella ongelmallisia, mutta sitten kun aloin saada Roosan rentoutumaan alkoi tulemaan kivoja pätkiä. Ja ravissakin sitten alkoi sujumaan. :p Laukkaan en ottanut kun en halunnut alkaa tappelemaan ja pilaamaan hyvää filistä siihen. Loppukäynnit käytiin kävelemässä pellolle ja sinne pitäkin päästä mahdollisimman pian ratsastamaan kunnolla!

Facebookissa on pyörinyt jos jonkin näköisiä haasteita ja viimeismpänä ainakin omassa kaveripiirissäni on pyörinyt haaste jossa pitää viiden päivän ajan kertoa joka päivä kolme positiivistä asiaa. Ajattelin sitten että toteutan tämän haasteen täällä blogissa ensiviikon puolelle varmaan menee jos en aloita jo viikonloppuna. Ihan tarkasti en vielä ole päättänyt kuinka tämän toteutan, mutta ajattelin yrittää tehdä tästä haasteesta blogiin kuvapainotteisen. :)


Kommentit

  1. Tosi kiva postaus taas kerran :DD
    Kantsii kokeilla ratsastaa joskus ilman jalustimia, se auttaa pääsemään syvemmälle satulaan ja sitämukaa istunta pysyy satulassa eikä jalustimilla ;) laitat vaan jalustimet ristiin kaulalle ;) se oikeesti auttaa tosi paljon :D toivottavasti ei haittaa ku neuvon :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Rantakuntoon---> Aloitus

Pienikärpänen heräsi kun kevään ensinmäiset lämpimät auringon säteet lämmittivät sen talven aikana jäykistämiä siipiä. Pienikärpänen räpytteli siipiänsä ja oikoi jalkojaan. Sen jälkeen pikkukärpänen lähti suristen lentoon ja lensi nuoren tytön luo. Pikkukärpänen istatti tytön olkapäälle ja puraisi tätä pienesti. Seuraavana päivänä pikkukärpänen näki tytön tekevän jumppamatolla vatsalihaksia. Sen jälkeen pikkukärpänen sulki silmänsä ja päätti jatkaa työtänsä taas seuraavana aurinkoisena päivä, vielä oli liian aikaista jatkaa...
Tänään muhun iski kauhea treenamisinto! Kännykällä sitten selasin netissä erilaisia sivustoja ja lyösin tälläisen kivan sivuston, jossa oli 30 päivän vatsalihashaaste. Kirjoittelin sen sitten ylös ihan vihkoon asti, etten unohda sivuston osoitetta. Etsin myös 100 punnerrusta kuudessa viikossa -ohjelmankin, johon olen törmännyt myös ennemmin ja koska nämä kaksi liikettä ovat pääasiassa yläkroppaan etsin myös jotain kyykkyaiheista ja löysin tälläisen 31 päivän kyy…