Pakkaskuulumisia

Kuka sitä kunnon talvea toivoikaan? Toivottavasti en ainakaan minä. Oikeastaan pidin siitä muutaman asteen lämmöstä ja lumettomuudesta, ihmeesti se helppotti tallitöitäkin. Nyt pitää kantaa lämmintä vettä talliin ja kaikki ovet pitää pyrkiä pitämään koko aika tiukasti kiinni. Kun ennemmin ne jäi satulan ja suitsien hakemisen ajaksi auki, raskaina on kumminkin lämpöisen veden hakeminen navetasta tai hallista. Mutta onhan tässä lumessa ja 15-20 asteen miinuskeleissäkin tietysti puolensa. Kummasti tuo pieni lumikerros maassa tuo valoa ja kirkkauta tänne synkkyyden keskelle. Oletteko muuten huomanneet että päivät ovat alkaneet olemaan myöhempään asti valoisia. Vielä puoliviideltä ei ole ihan pimeää, kun vielä ennen joululomaa hämärsi ennen neljää ja neljältä oli ihan pimeää.

Kovien pakkasten takia ei ole Remiä ja Sulkkua pahemmin liikuteltu. Normaalisti ovat saaneet tarhata, mitä nyt välillä on viety myöhemmin ulos tai otettu aikaisemmin sisälle. Tänään sitten päätin olla niin reipas että ratsastin Remillä. Jalkaani laitoin kolmet villasukat ja horzen talli/talviratsastuskengät ja muutenkin paksut vaatteet ja kiipesin Remin selkään. Kiersin sillä parin pellon ympäri ja tein voltteja ja väistätin. Jäykkähän se oli kuten saattoi olettaa, mutta kokonaisuudessaan oikein mukava ratsastaa! Ja vain pari kertaa se säikähti väistäen sivulle ja ottaen muutaman raviaskeleen. Olin oikein tyytyväinen Remin järkevään käytökseen, meinaan odotin jotain ihan muuta. Ratsastin varmaan n.45min. ja lopussa alkoi vähän kylmä nipistelemään varpaita ja sormia.

Olen kirjoittanut tämän postauksen pyötäkoneelta jolla ei ole kuin muutama pokkarilaatuinen vanha kuva. Tässä on nyt yksi  sellainen kuva, muokkasin sitä vähän uuteen uskoon netistä löytyvällä muokkaus ohjelmalla. Kuva on Sonjan ottama viime talvena.