Siirry pääsisältöön

Mennyt vuosi 2013

Nyt kun 2013 vuosi alkaa olemaan lopuillaan päätin koota tänne tälläisen mennyt vuosi-postauksen, näitä samanlaisia postauksia on jo tosi monessa blogissa. Toivotaan että te jaksatte vielä täällä minunkin blogissa sellaisen lukea. Ensin mietin jaksanko tehdä tätä, mutta samalla ajattelin että saan palautettua kaikki muistot viimeisen vuoden ajalta mitä ollaan Remin kanssa koettu. Paljon mulla oli mulle ja Remille suunnitelmia että sitten kun se paranee, mutta nyt tekisi mieli toivoa vain ihmettä tapahtuvaksi ja mieli on vähän maassa. Toivotaan etten rupeä itkemään kun muistelen meidän vuotta. 

Tammikkuussa ei kauhean paljon tapahtunut Sulkku muutti Rajakallion ratsutilalle tuntiponiksi ja ystävystyi siellä Eetu shettiksen kanssa. Remin kanssa meillä oli perus ratsastuksia ja mulla oli ongelmia sen taivuttamisessa oikealle. Kävin myös Rajakalliossa yhdellä ainoalla ratsastustunnilla ja sen menin Urskilla, samalla sain Jenniltä hyviä vinkkejä Remin taivutteluun ja pikku hiljaa vinkit alkoivat toimia. Tammikuussa kelit taikka pohjat eivät sallineett hyppäämistä.

Helmikuussa sama meno Remin kanssa jatkui, pellolle auratun ''kentän'' pohja antoi periksi ja pääsimme myös hyppäämään. Harjoittelimme myös Jaran seurakoulukilpailuihin joissa emme sitten sijoittuneet, mutta saimme heC:stä 58.44% ja Remin laukkaa sanottiin nelitahtiseksi. Jenni kävikin meillä pitämässä mulle ja Remille tunnin ja tunnilla perehdyttiin laukan saamiseen pyörivämmäksi. Tunnilla saatiinkin sitten oikein kivoja pätkiä! Siitä tunnista jäi kyllä ihan super fiilikset silloin ja vieläkin kun muistelee sitä tunnetta. Kävin myös Piian kanssa ratsastamassa Sulkulla ja Eetulla Rajakalliossa. Sulkun kanssa meno oli sellaista perus hömpöttelyä, en vaatinut ponilta ihmeempiä pidettiin vain kivaa. :) Ja Sulkkukin oli oikein kivasti kotiutunut, vähän jotain pientä se oli tunnilla kokeillut ratsastajia ja yhden aloittelian saanut tippumaankin selästään.


Maaliskuu alkoi lumisissa merkeissä ''kentän'' kunto ei silloinkaan ollut kauhean hyvä vaikka se välillä parantuikin lumisateen johdosta. Ja jossain vaiheessa päästiin taas hyppäämään pieniä esteitäkin. Remi myös onnistui puremaan mua toiseen käteen että se paisui ja jouduin sen takia olemaan liksaltakin pois. Ja tämän puremisen takia multa jäin paripäivää välistä jolloin en oikein pystynyt ratsastamaan Remillä vaan Sonja teki sen kun en halunnut Remille vapaapäivää. Onnistuttiin myös kaatumaan esteiden hyppäämisen merkeissä Remin kanssa eräänä keväisenä ja aurinkoisenä päivänä. Onneksi  kumpaakaan ei silloin sattunut ja selvittiin säikähdyksellä. Remiä tuli myös taivuteltua aika paljon ja laukkaa treenattua aina kun se oli pohjan puolesta mahdollista. Sulkkua kävin myös muutaman kerran katsomassa ja ratsastamasta ja en saanut pientä ponia taipumaan ja se oli aika laiskahko ja teki aika paljon jumeja eli ei siis liikkunut. Harjoiteltiin myös välillä puomeja Sulkun kanssa.


Huhtikuussa käytiin viettämässä kivaa päivää Tampereen hevosmessuilla ja toivottavasti pääsen sinne toistekkin! Alkukuu meni siinä kun joka paikassa oli huonot pohjat joten ei päästy ihan normaalisti menemään vaan pohjien mukaan. Onneksi keväinen aurinko sulatti lumet aika äkkiä pois ja päästiin myös hyppäämään Remin kanssa pihassa. Aloitimme Sonjan kanssa myös Alilan ajo-opetuksen ohjasajamalla sitä. Jouduimme jättämään myös Eetuponile hyvästit sen laukatessa vihreämmille niityille. Sulkku sai Rajakallioon kumminkin uuden kaverin Beeritin jolla Piia alkoi ratsastamaan.

Toukokuussa alettiin valmistautua Pixin varsomiseen rakentamalla sille karsina satulahuoneeseen... Päästiin myös jatkamaan Remin kanssa hyppäämistä aika säännöllisestikin ja olin myös parin kaverin kanssa Rajakalliossa tuntihevosilla estetunnilla ja oli kyllä hyvä tunti! Tuokokuun loppupuolella kävin Remin kanssa Jaran seurakoulukisoissa ja ilma oli ihanan kesäinen ja lämmin. Prosentteja saatiin vähemmän kun ekasta heC:stä muistaakseni 57.50% ja radalla Remi oli jännittyneemmän oleinen kun edellisillä kerroilla. Ja 22.5 meille syntyi ihana, pieni ja suloinen ori varsa nimeltään B! ♥ Sulkku oli samanmoinen ratsastaa eli laiskahko ja se pysähteli kun ei huvittanut liikkua. Ja pääsinpä sen kanssa toukokuussa yhdelle tunnillekkin. Piian kanssa kokeilimme ratsastaa Remillä kakspäällä ja se meni todella kivasti.:)

Kesäkuussa alkoi kesäloma ja kaksi viikkoa siitä vietin poissa kotoa, ensin olin Dimonassa leiriavustajana ja sen jälkeen Remin kanssa Alavuden ratsastuskoululla leirillä. Leirillä pääsimme hyppäämään, maastoilemaan ja kokeilemaan myös uimista!:) Sulkun kanssa olin tunnilla tai kävin itseksini ratsastamassa sillä ja kerran mentiin Piian kanssa pikkuponeilla tutkimaan maastoja.  Remillä oli ennen ja jälkeen leiria aika kevyttä ja se liikkui ihan kivasti ja oli myös kiva ratsastaa. Alilakin pääsi ohjasajoon muutamia kertoja kuukauden aikana.

Heinäkuussa aloitin taas hyppäämään Remillä ekaa kertaa leirin jälkeen ja parissa laukannostossa se puhitti mutta silloin ajattelin että se oli vain niin innoissaan. Nyt rohkenisin olla eri mieltä... Remi myös toimi alkeisratsuna serkkuni ja veljeni harjoitelessa ratsastamaan sillä ja ei että olin ylpeä Remistä kun se oli niin hieno! Remi alkoi ratsastaessa olemaan jäykkä se ei taipunut ja laukka oli nelitahtista. Aina se ei edes halunnut nostaa laukkaa ja välillä se oli taas parempi. Remi saikin sitten olla vähä vähemmällä ratsastuksella kun en uskaltanut sillä ratsastaa kun en tiennyt mikä sillä on. Alilan kanssa harjoittelin agilityä ja se tajusikin idean aika nopeasti. Sulkullakin oli hetken aikaa Rajakalliossa toisessa jalassa nestettä jänteissä, se kumminkin laski kylmäämällä muutamassa päivässä ja poni pääsi normaaliin elämänrytmiinsä takaisin.

Elokuun alussa Sulkku muutti kotia takaisin ja Remi oli aluksi koko aika sen kimpussa eikä näyttänyt yhtään kipeältä. Toisinä päivinä Remi ontui ja toisena taas ei, ratsastin sillä sitten pääasiassa käyntia pellonreunamaastoissa. Kun en ratsastanut Remillä niin aktiivisesti jaksoin panostaa Sulkulla ratsastamiseen. En meinannut saada millään ponia taipumaan mihinkään suuntaan, mutta nyt sille ei tullut enää jumituskohtauksia. Pääsin myös hyppäämään Sulkulla suhteellisen säännöllisesti n. kerran viikossa. Pikku hiljaa sain ratsastettua Sulkkua taipuisammaksi ja peruutuksetkin alkoivat onnistumaan. Sulkku olikin tuolloin aika ahkerassa liikutuksessa ja kerran jopa ajoinkin sillä. Muutaman kerran käytiin Piian kanssa Sulkulla ja Remillä maastossa yli 10km. Ostettiin myös lämmittävää arnikaa jota hieroin Remin selkään ajatuksena että jos sillä on jumeja.


Syyskuussa kun ratsastin ja taivuttelin Remiä se ei asettunut ollenkaan vasempaan kierrokseen ja se oli hyvin jännittynyt. Silloin vain yritin ratsastaa sitä paremmaksi ja näin jälkikäteen harmittaa tosi paljon kun en tajunnu lopettaa ratsastamista ja humutella käynnissä.:( Sulkun kanssa jatkoimme ahkeraa esteiden hyppäämistä ja osalistuimme ensinmäisiin yhteisiin koulukisoihimme jotka JaRa järjesti Latva-Kiviniemen tallilla. Sulkku ei säikkynyt eikä hötkyillyt verkassa eikä radalta, mutta se oli auttamattomasti pohkeen takana. Olin ihan varma ettei päästä edes läpi, hyvä kun sain laukat nousemaan ja askeleen pidennykset ei lähtenyt. Saatiin kumminkin reilu 57% ja olin ihan super iloinen kun päästiin läpi! Syyskuussa myös ohjas-ajoin Sulkkua ja se oli oikein mukava ja taipuisa ja sain myös tehtyä pohkeenväistöä sillä.  Käytiin myös toisissa koulukisoissa ja satiin 58.33% Sulkku oli paljon eteenpäinpyrkiväisempi ja mukavampi ratsastaa näistä kisoista jäi todella hyvä fiilis! Kuun lopussa sitten käytiin eläinlääkärissä jossa Remi sai suonensisäisesti hoitavaa lääkettä seitsemään eri tulehtuneeseen niveleen. Ja samalla reissulla Sulkulta poistettiin sudenhampaat.

Lokakuu meni Remin kanssa kokonaan pääasiassa maastoillen eripituisia lenkkejä ja Sulkun kanssa jatkettiin samalla tavalla kuten parina edellisenä kuukautenakin. Käytiin myös Jaran seuraestekisoissa luokat ristikko-40cm ja 50cm ja molemmista nollaradat sekä perusradalla että uusinnassa ja molemmista ruusukkeet kun kaikki puhtaat radat palkittiin. Sain myös innostettu pikkuveljeni pari kertaa Sulkun selkään opettelemaan ratsastuksen jaloa taitoa. Lokakuun lopussa meidän tallissa vietti yksi villikissa yhden yön tai oikeastaan kissa oli vain puolivilli. Sulkun kanssa kokeilin myös vähän agilityä. Remin kanssa käytiin taas eläinlääkärissä ja sillä piikitettiin kaksi niveltä vasemmasta etujalasta. Kävelytys jatkui. Sonjakin alkoi ratsastamaan Sulkulla enemmän ja usein sen kanssa ratsastukset menivät samaan tapaan yleensä kouluilessa ja poni alkoikin olemaan todella miellyttävä ratsastaa. Olin myös Dimonan tallin koulukisoissa Pleikkarilla ja ne ei mennyt ihan nappiin meidän osalta...



Marraskuussa maastoilu jatkui Remin kanssa ja välillä väännettiin käyntiäkoulua kentällä. Sulkulla ratsastin ihan normaalisti ja Sojakin ratsasti sillä myös aika usein. Välillä Sulkkua tuli juoksutettua liinassa ja se toimikin siinä oikein kivasti. Samoin Alila ja kun kokeilimme Sojan kanssa juoksuttaa Pixiä liinassa huomattiin että se ontui. :(

Joulukuussakaan ei tapahtunut ihmeempiä Remillä sai pikkuhiljaa alkaa ravailemaan ja huomasin sen ettei se tukeudu tai taivu eikä ole rento kun ravattiin vasempaan kierroksen ja ei myöskään suostunut laukkaamaan. Mentiin sitten eläinlääkärille ja siellä selvisikin ettei Remi todennäköisesti tule ikinä enää aktiivikäyttöön. Siitä löytyykin parempaa selontekoa edellisestä postauksesta. Sulkun liikutuskin jäi joulukuussa vähemmälle huonojen pohjien ja säiden takia. Hyppäämäänkään ei päästy kun kerran.

Toivotaan että tuleva vuosi olisi parempi kun tämä vuosi vaikka hyviä juttuja tähänkin vuoteen on mahtunut paljon. Tosin ei tämä tuleva 2014 vuosi oikein iloisisa merkeissä ala, mutta jos tässä pääsisi vielä iloisiin tunnelmiin. ;)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…