Joulukalenteri 2013
Olen ratsastanut reilun neljävuotta erilaisilla hevosilla, oma pieni Sulkkuni on kuitenkin se joka on opettanut mulle kaikkeista eniten. Pieni kurkistus siihen.
Sulkku on opettanut mulle päättäväisyyttä, sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ilman Sulkkua en olisi tässä ja nyt. Sulkku opetti mut pärjäämään tinttailevalle kurittomalle ponille ja tulen olemaan tuolle ponille todella kiitollinen siitä. Kieltämättä ajattelin jossain vaiheessa monta vuotta sitten kun mikään ei onnistunut ja poni vei mua 6-0 että myydään tämä pois ja ostetaan kunnon opetus mestari tilalle. Nyt kaduttaisi jos niin olisi tehty, kukaan muu ei olisi voinut opettaa näitä juttuja mulle mitä Sulkku on opettanut.
Joku toinen olisi voinut opettaa mut ratsastamaan paremmin, mutta ei sinnikkyyttä ja rohkeutta. Sulkku vei mua aluksi täysin 6-0 ja mulla ei ollut mahdollisuuksia sitä vastaan. Onneksi oli äiti, mutta aika paljon oon tuon ponin kanssa yksinkin takunnut. Sulkkuhan ei osannut oikeastaan mitään kun se tuli meille, ratsastaessa kääntyi yht'äkkiä ja lujaa toiseen suuntaan. Tasapainoa siinä kieltämättä tuli. Hevosmiestaidot tuli opittua tuon ponin kanssa ja toivottavasti saadaan olla yhdessä vielä kauan! <3
Mitään en saanut tuolta ponilta imaiseksi, enkä saa vieläkään. Kaiken haluamansa eteen on tehtävä töitä! Silloin kun opetettiin Sulkulle laukkaa tapahtui erään kerran näin: Minä ratsastin Sulkulla ja hoputin sitä selästä antaen laukkapohkeita äiti tulee perässä Pixin ja raipan kanssa. Äiti huitaisi raipalla ja Sulkku hyppäsi ''esteen'' jota ei ollut ja minä tipuin maahan. Sulkku pysähtyi parin metrin päähän ja minä kiipesin selkään ja harjoittelu jatkui.
Joskus tuulisella säällä ratsastin Sulkulla pellolle auratulla kentällä. Sulkku siinä sitten säpsyi koko ajan ties mitä tulin kerran vauhdilla alas. Mua rupes sattumaan jalkaan ihan tosi paljon, joku lihas varmaan revähti. Sain Sulkun onneksi kiinni kun se pysähtyi viereeni, en pystynyt kävelemään kun jalkaan sattui niin paljon. Viisaana sitten kiipesin ponin selkään otin suitset ja satulan pois ja työnsin ponin pihalle. Jalkaan sattui ainakin viikon, mutta reippaana ratsastin sinäkin aikana, särkylääkkeen voimalla ja kävinpä jopa ratsastustunnillakin.
Näitä pieniä tarinoita olisi vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt vain pari. Kiitos Sulkku, jatka samaan malliin!
Olen ratsastanut reilun neljävuotta erilaisilla hevosilla, oma pieni Sulkkuni on kuitenkin se joka on opettanut mulle kaikkeista eniten. Pieni kurkistus siihen.
Sulkku on opettanut mulle päättäväisyyttä, sinnikkyyttä ja rohkeutta. Ilman Sulkkua en olisi tässä ja nyt. Sulkku opetti mut pärjäämään tinttailevalle kurittomalle ponille ja tulen olemaan tuolle ponille todella kiitollinen siitä. Kieltämättä ajattelin jossain vaiheessa monta vuotta sitten kun mikään ei onnistunut ja poni vei mua 6-0 että myydään tämä pois ja ostetaan kunnon opetus mestari tilalle. Nyt kaduttaisi jos niin olisi tehty, kukaan muu ei olisi voinut opettaa näitä juttuja mulle mitä Sulkku on opettanut.
Joku toinen olisi voinut opettaa mut ratsastamaan paremmin, mutta ei sinnikkyyttä ja rohkeutta. Sulkku vei mua aluksi täysin 6-0 ja mulla ei ollut mahdollisuuksia sitä vastaan. Onneksi oli äiti, mutta aika paljon oon tuon ponin kanssa yksinkin takunnut. Sulkkuhan ei osannut oikeastaan mitään kun se tuli meille, ratsastaessa kääntyi yht'äkkiä ja lujaa toiseen suuntaan. Tasapainoa siinä kieltämättä tuli. Hevosmiestaidot tuli opittua tuon ponin kanssa ja toivottavasti saadaan olla yhdessä vielä kauan! <3
Mitään en saanut tuolta ponilta imaiseksi, enkä saa vieläkään. Kaiken haluamansa eteen on tehtävä töitä! Silloin kun opetettiin Sulkulle laukkaa tapahtui erään kerran näin: Minä ratsastin Sulkulla ja hoputin sitä selästä antaen laukkapohkeita äiti tulee perässä Pixin ja raipan kanssa. Äiti huitaisi raipalla ja Sulkku hyppäsi ''esteen'' jota ei ollut ja minä tipuin maahan. Sulkku pysähtyi parin metrin päähän ja minä kiipesin selkään ja harjoittelu jatkui.
Joskus tuulisella säällä ratsastin Sulkulla pellolle auratulla kentällä. Sulkku siinä sitten säpsyi koko ajan ties mitä tulin kerran vauhdilla alas. Mua rupes sattumaan jalkaan ihan tosi paljon, joku lihas varmaan revähti. Sain Sulkun onneksi kiinni kun se pysähtyi viereeni, en pystynyt kävelemään kun jalkaan sattui niin paljon. Viisaana sitten kiipesin ponin selkään otin suitset ja satulan pois ja työnsin ponin pihalle. Jalkaan sattui ainakin viikon, mutta reippaana ratsastin sinäkin aikana, särkylääkkeen voimalla ja kävinpä jopa ratsastustunnillakin.
Näitä pieniä tarinoita olisi vaikka kuinka paljon mutta tässä nyt vain pari. Kiitos Sulkku, jatka samaan malliin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)