Siirry pääsisältöön

Tarina, johot voit vaikuttaa!

Ajattelin aloittaa kirjoittamaan teille tarinaa, saa nähdä tuleeko tästä tarinasta tarinaa, vaiko ei. Mä oon aika huono kirjoittamaan tarinoita, vaikka koulussa tänä vuonnakin ainekirjoitus numerot on ollut kasin ja ysin väliltä. Mun tarinat on aikan tylsiä ja pitkäveteisiä. Mutta nyt ajattelinkin että Te arvoisat lukiani saatte auttaa mua. Kirjoitan pätkän tarinaa ja sivupalkista lyötyy kysymys mikä vaikuttaa tarinaan. Tietenkin kommentoimallakin saa vaukuttaa! Mutta joskus aloitaisin? Olkaa hyvä!

Milla katsoi aamulla mittariin ennen tallille lähtöä ja yllättyi iloisesti, mittari näytti jo kuutta lämpöastetta. Pihalla paistoi aurinko ja linnut lauloivat, jääpuikot sulivat talojen räystäillä. Milla laittoi jalkoihinsa kumisaappaat ja päälleen kevyen tuuli/sadetakin. Huikkasi äidillensä moikat ja lähti pyöräilemaan tallille kahdenkilometrin matkaa.

Tallilla hevoset olivat jo aamuheinillä tarhoissaan. Ihan niinkuin joka vuosi huhtikuun alussa tarhat olivat ihan mutavellinä. Aina sai olla pesemässä hevosten jalkoja, Milla huokaisi. Ja jatkoi kohti tallia. Tallissa hän haki kottikärryt ja meni ylläpitohevosensa karsinalle siivotakseen sen. Hänen ylläpitohevosensä on noin 146cm rautisa ponitamma, Miisa. Miisa on aika kova sotkemaan karsinassaan, kikkareet eivät ikinä olleet samassa nurkassa.

Tunnelma aamulla 10 hevosen yksityistallissa oli rauhaisa. Hevoset olivat pihalla, ja muutamat hevosenomistajat siivosivat karsinoita ja kantoivat henäpaaleja ladosta talliin ja tarhojen lähelle päiväheinien jakamista odottamaan. Milla sai Miisan karsinan siivottua ja siirtyi seuraavaan karsinaan, siinä asui hänen hyvän kaverinsan Jumbo hevonen. Jumpo oli 167cm korkea musta puoliverinenruuna. Jumbo oli tosikiltti, mutta esteillä se kuumui.

Karsinat siivottuaan Milla meni hakemaan Miisaa tarhasta, otti silta sadeloimen pois ja silitti sen klipattua kaulaa. Milla päätti ruveta siistimaan Miisan hännän ja harjan. Hän nyppi harjan sopivan pituiseksi ja lyhensi häntää vähän. Sen jälkeen hän haki vaaleansiniset pintelit kaapistaan ja keskittyin pintelöimään Miisan jalkoja. Satulaan hän vielä vaihtoi vaalenasinisen huovan niin että se sointui pinteleihin. Kiinnitti martingaalin ja  laittoi timanttiotsapannalla koristellut suitsen Miisan päähän. Tallin pihassa hän nousi selkään ja lähti maastoon.

Risteyksessä Milla pysähtyi. Ja mietti mihin päin lähtisi, metsäpoluille, harjoitusraviradalle vai metsässä oleville pikkuteille missä oli mäkiä ja hyviä laukkasuoria?

No, nyt päätös on sinun käsissäsi!









Kommentit

  1. Hyvä tarinan alku.Odotan innolla jatkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, omasta mielestäni alkoi aika tylsästi... Mut kiva jos tykkäsit :)

      Poista
  2. Joo, toivottavasti tää ei tuu nyt liian myöhäs, aattelin että ku kukaa ei näköjään oo tehny sulle sitä uutta banneria, niin voisin ite sitte (yrittää) tehä. Toivottavasti kelpaa.. :)

    http://oi46.tinypic.com/20qkprq.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, yks ihminen on kyllä kai tekemässä mulle banneria, mutta toikin oli tosihieno ja tallensin sen heti koneelle. Tulen varmasti käyttämään sitä vielä :) Kiitos!

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentit julkaistaan hyväksymisen jälkeen.
Muistathan että kivat kommentit piristävät päivääni, mutta jos sinulla ei ole hyvää sanottavaa pidä se omassa mielessäsi! Rahkentava palaute on sallittua ja toivottua! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon blogihaaste:Lempiratsastuspaikka

"Osallistun kilpailuun, jonka järjestävät www.cuponation.fi ja Voitto kotiin -blogi."
Oma henkilökohtainen lemppariratsastuspaikka on meillä täällä kotona. On metsää ja metsäteitä, peltoja ja oma kenttä. On niin hienoa kun talli on omassa pihassa ja siellä saa tehdä mitä huvittaa. Voi lähteä ratsastamaan silloin kuin itselle käy, oli kellonaika mikä tahansa. Jos huvittaa niin voi lähteä kentälle tekemään kunnon hikitreenin ja jos se ei hyvita voi lähteä maastoilemaan. Tosin täällä pitää mennä ensin puolesta kilometristä useampaan kilometriin ennen kuin pääsee metsäteille, mutta sekään ei ole este maastovarmalla hevosella.

Maastot ovat todella ihanat. Metsäteissä on valinnan varaa metsittyneimistä teistä peihmeille hiekkateille, jossa saa laukkailla kunnon pätkiä. Metsäteistä lyötyy myös pieniä mäkiä, joita on kiva laukkailla ja lenkille saa pituutta seitsemästä kilometristä vaikka melkein kahteenkymmeneen kilometriin jos on valmis ratsastamaan myös maantietä pitkin. Ja täyty…

Meidän ponien hoito

Eilen illalla sain tälläisen kommentin Anonyymiltä:''Kiva postaus. Onko sun mielestä ponista huolehtiminen raskasta, kun sitä joutuu tekemään päivittäin? onko se mielestäsi vaikeaa?''

Mielestäni kysymys oli niin hyvä, että ajattelin tehdä siitä postauksen, enkä vain vastannut kommenttiin.
Mielestäni ponin hoitaminen on raskasta, mutta myös ehdottomasti ihanaa. Meillä kun on ponit kotona omassa tallissa, ei meille tule tallimatkoja, mikä on mielestäni hyvä. Ja jossain määrin ponin pito on vähän halvempaa kuin yksityis tai ratsastustallilla, joissa vuokra voi olla kuukaudessa n.300-500 euroa.
Hintaan sitten sisältyy ties mitä kaikkea...

Kun meilläkin on navetta ja nevalta haetaan kontoa kuivikkeeksi, käytetään me sitä myös poneille. Heiniäkin ponit saavat siinä sivussa kun lehmille paalataan.

No sitten taas karsinoiden siivous pitää tehdä 1-2 kertaa päivässä, riippuen siitä kuinka paljon ponien pitää olla tallissa. Meidän ponit on niin pieniä ettei niitten karsinoissa ol…

Tiineyden eteneminen

Roosan tiineyden etenemisestä ei olekkaan blogin puolelle ilmestynyt juttua toviin. Nyt hiihtolomalla avautui sopiva rako päivittää myös blogia (koskakohan tekisin jotain tuolle ulkoasulle?!) Roosan tiineys on edennyt jo oikein mukavasti ja ilman ongelmia. Tiineyttä on takana jo seitsemän kuukautta, joten vielä olisi neljä pitkää kuukautta odoteltavana. 


Roosan luonne on pysynyt samanlaisena kuin ennen tiineyttä. Virtaa riittää ja välillä sitä löytyy niin paljon, että voisi jakaa vaikka muillekkin. Joskus huomaa päiviä, ettei jaksa painaa samaan malliin, mutta se nyt on normaalia kenelle tahansa. 

Satula alkaa näyttämään siltä, ettei istu enää ihan täydellisesti. Parin kuukauden aikana tullaan todennäköisesti vähentämään satulan käyttöä ja jättämään se lopulta satulatelineeseen. Ei kuitenkaan ihan vielä sillä perjantaille on sovittu valmennus. ;) Roosaa on ratsastettu 4-6 kertaa viikossa ja silloin tällöin treenaillaan ihaan hikeen asti. Roosaa kuunnellen ja Roosan voinnin mukaan ollaan…